Rakentamisen ympäristövaikutusten ohjaus – vaikuttava teko hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä

Miksi on tärkeää kiinnittää huomiota rakentamisen hiilidioksidipäästöihin? Miksi hiilidioksidipäästöjä halutaan rajata asetuksilla ja ohjata rakentamista vähähiiliseen suuntaan?

Ilmasto lämpenee ja ihmisen teoilla on siihen merkittävä vaikutus. Ihmisten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä, joka aiheuttaa sen, että koko maapallo lämpenee. Pohjoisessa osassa maapalloa lämpenemisen huomaa erityisesti; Suomessa keskimääräinen lämpötila on noussut jo yli kahdella asteella (Ilmatieteenlaitos 2014).  Tämä kaksi astetta on merkittävä raja globaalisti ajatellen, koska se on raja, johon asetuksilla ja ohjauksella halutaan koko maapallon lämpötilan nousun viimeistään pysähtyvän. Uusimman IPCC:n raportin mukaan, meillä olisi jopa mahdollisuus pysäyttää lämpeneminen jo 1,5 asteeseen (WWF 2019).  IPCC on 1988 perustettu hallitusten välinen paneeli, joka on koottu johtavista ilmastotieteen asiantuntijoista (IPCC 2019).

Hiilidioksidipäästöt lisääntyneet viimeisten kymmenien vuosien aikana

Hiilidioksidipäästöjen taso on noussut rajusti viimeisten kymmenien vuosien aikana. Kuten IPCC:n kuvaajasta huomaa, että ensimmäisen 10 000 vuoden aikana hiilidioksidi taso on noussut 25 ppm. Seuraavan 250 vuoden aikana nousua on ollut lähes 50 ppm. Viimeiset noin 50 ppm on tullut lähimmän 25 vuoden aikana. Samanlaista suuntausta hiilidioksiditasojen noususta on nähtävissä myös ilmatieteenlaitoksen mittauksissa Pallaksen Sammaltunturilla (kuva 2). Tämä suuntaus viittaa siihen, että maapallo tulee lämpenemään entisestään, ellei todellisia toimia hiilidioksiditasojen nousua vastaan tehdä.

Kuva 1. IPCC:n vuonna 2007 julkaisemassa raportissa esitetty kuvaaja hiilidioksiditasojen kehityksestä viimeisen 10 000 vuoden aikana.
IPCC, 2007: Climate Change 2007: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, Pachauri, R.K and Reisinger, A. (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland, 104 pp.
Kuva 2. Ilmatieteenlaitoksen 2019 julkaisema kuvaaja Sammaltunturilla tehdyistä hiilidioksiditasojen mittauksista vuosina 1998-2019. Julkaisu Ilmatieteenlaitoksen luvalla (Ilmatieteenlaitos 2018)

Rakentamisen ohjaus antaa suuntaa vähähiiliseen rakentamiseen

Ympäristöministeriö on vuonna 2017 aloittanut rakentamisen ympäristövaikutusten ohjausjärjestelmän testaamisen sekä muun muassa hiilijalanjäljen laskentamallin ja päästötietokannan kehittämisen. Tästä vuodesta eteenpäin on tarkoitus laajentaa pilottikohteita sekä muun muassa valmistella säädösohjausta ja mahdollisia kannusteita. Ohjaus on suunnitteilla otettavaksi käyttöön vuonna 2025. Aluksi se tulisi mahdollisesti ilmoitusvelvollisuutena ennen sitovia rajoja. (kuva 3.)

On tärkeää nostaa hiilijalanjälkiajattelu osaksi rakentamista. Ohjausmenetelmää pyritään muokkaamaan lausuntojen ja pilottikohteissa havaittujen asioiden perusteella tehokkaammaksi sekä mahdollisimman helpoksi toteuttaa. Ympäristöministeriön rakennuksen hiilijalanjäljen arviointimenetelmän luonnos julkaistiinkin loppuvuodesta 2018 ja siitä on annettu yli 40 lausuntoa, joiden perusteella menetelmää kehitetään.

On tärkeää tutkia ohjausmenetelmien käytettävyyttä, valintojen vaikuttavuutta ja sitä, miten kaiken saa sujuvaksi osaksi rakennuksen suunnittelu- ja rakennusprosessia. Lisäksi on tärkeää tuoda esiin rakennuksen käytön aikaisten toimien suuren merkityksen vähähiilisen rakentamisen toteutumiseen. Tähän kaikkeen VÄHÄ0-hanke on tarttunut, vienyt tietoa eteenpäin ja pyrkinyt ratkaisukeskeisesti edistämään vähähiilistä rakentamista.

Kuva 3. Ympäristöministeriön tiekartta vähähiiliseen rakentamiseen. Julkaisu Suomen ympäristöministeriön luvalla. (Ympäristöministeriö 2017)

 

Teksti: Jarkko Heinonen Ja Sanna Lindgren

 

Lähteet:

Ilmatieteenlaitos. 2014. Suomen keskilämpötila noussut jo yli kaksi astetta. Viitattu 24.5.2019 https://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/40085895

WWF. 2019. Ilmastonmuutoksen vaikutukset. Viitattu 24.5.2019. https://wwf.fi/uhat/ilmastonmuutos/

IPCC.2019. About the IPCC. Viitattu 24.5.2019. https://www.ipcc.ch/about/

IPCC, 2007: Climate Change 2007: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Core Writing Team, Pachauri, R.K and Reisinger, A. (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland, 104 pp.

Ilmatieteenlaitos. 2018. Kasvihuonekaasujen pitoisuudet. Viitattu 24.5.2019. https://ilmatieteenlaitos.fi/kasvihuonekaasujen-pitoisuudet

Ympäristöministeriö. 2017. Tiekartta rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen huomioimiseksi rakentamisen ohjauksessa. https://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Rakentamisen_ohjaus/Vahahiilinen_rakentaminen/Tiekartta_rakennuksen_elinkaaren_hiilijalanjaljen_huomioimiseksi

 

Energiatehokas pientalo on askel kohti ympäristöystävällistä asumista

Suunnitteluvaiheen ratkaisuilla vaikutetaan rakentamisen kokonaiskustannuksiin, käyttökustannuksiin ja hiilijalanjälkeen. Energia- ja käyttökustannukset määräytyvä 80-90 prosenttisesti suunnittelun aikana tehtyjen valintojen perusteella.  Lämmöntuottotavalla on suuri merkitys ostoenergian tarpeeseen. Erilaiset lämpöpumppuratkaisut ovat nykyaikaisissa pientaloissa tavallisia ja niillä pystytään leikkaamaan kokonaisenergiankulutusta huomattavasti. Tekniset ratkaisut ovat vuorovaikutuksessa ja samanlaisilla yksittäisillä ratkaisuilla saattaa olla toisistaan poikkeavia vaikutuksia eri kohteissa. Esimerkiksi maalämmön hyödyntäminen voi olla varsin vaatimatonta pienen passiivitalon lämmittämisessä. Toisaalta kaikki energiasäästö vähentää myös rakennuksen hiilidioksidipäästöjä, vaikka kustannustehokkuuden näkökulmasta hyöty on vähäinen tai olematon.

Energiatehokkuuden saavuttaminen ei vaadi tavallisesti mitään erikoisratkaisuja rakentamisessa. Keskeiset tekijät ovat ilmanpitävät rakenteet, hyvä ilmanvaihdon lämmön talteenotto, riittävä talon vaipan eristys sekä energiatehokkaat ikkunat ja ovet.

Teoreettista tarkastelua simulointien avulla

Eri osatekijöiden vaikutusta voidaan tarkastella rakennuksesta luotujen mallien avulla. Vaihtamalla mallissa asetusarvoja saadaan käsitys teknisten ratkaisujen vaikutuksesta esimerkiksi energiankulutukseen. Kun tiedetään energiankulutus, saadaan myös arvio hiilidioksidipäästöistä.

Yksittäisten tekijöiden merkitystä selvitettiin simuloimalla kolmea pientaloa.  Kohteiksi valitut rakennukset olivat varsin eri tyyppisiä, joskin suhteellisen saman kokoisia yksikerroksisia rakennuksia. Rakennusten mallien lähtötiedot olivat taulukon 1 mukaisia.

Taulukko 1. Simulointimallien lähtötietoja

Kohteiden simuloinneissa ei tarkasteltu muita lämmitysmuotoja kuin päälämmitystapaa. Kaikissa rakennuksissa oli tulisija, mutta sen vaikutusta ei arvioitu. Ilmalämpöpumpun käyttöä ei myöskään huomioitu lämmityksessä tai jäähdytyksessä. Tuloksissa korostuu suoran sähkölämmitystalon korkeammat arvot, koska lämpöenergian tuottamiseen tarvitaan enemmän sähköenergiaa kuin lämpöpumppuja hyväksikäyttävissä rakennuksissa.

Lisäksi on huomioitava, että vertailu perustuu yksittäisen tekijän vaikutuksesta lähtötasoon. Energiakulutukseen vaikuttavat tekijät vaikuttavat toisiinsa, eikä osatekijöiden yhteenlaskeminen vastaa todellista nousua tai laskua kulutuksessa.

Hiilidioksidin kuormituksen arviointi perustuu Suomen keskimääräiseen sähköntuotannon CO2-päästökertoimeen 164 kg CO2/MWh

Ilmanpitävät rakenteet

Mitä tiiviimpi talo sitä vähemmän kuluu energiaa. Ilmatiiviyden saavuttaminen edellyttää erityisesti hyvää liitosdetaljien suunnittelua ja huolellista rakentamista. Tiivistämisen materiaalimenekki on minimaalinen.

Rakennuksen tiiviyden määrittely perustuu siihen, minkä verran vaipparakenne päästää ilmaa lävitseen aikayksikössä. Käytössä on ilmanvuotolukuluku (q50), joka ilmaisee, kuinka monta kuutiometriä ilmaa läpäisee rakenteen neliömetriä kohden tunnissa 50 Pascalin paine-erolla.

Ilmatiiviyden vaikutusta ostoenergian kulutukseen arvioitiin simuloimalla kohteita eri ilmanvuotoluvuilla Porin vuoden 2013 säätiedoilla rakennetussa kaupunkiympäristössä. Vertailuarvona käytettiin ilmanvuotolukua q50=1 m3/(h*m2), joka edustaa verraten normaalia tasoa uusien rakennusten mittaustilastoista. Parannettaessa tiiviyttä erinomaiseksi säästetään vuositasolla energiaa tarkastelluissa rakennuksissa 110 – 150 kWh. Alimmalla hyväksyttävällä tiiviystasolla (q50=4) energiankulutus kasvaisi kohteissa 560 – 1250 kWh vuodessa. Tämä merkitsee viidenkymmenen vuoden aikana 4600 – 10 250 kg hiilidioksidin lisäkuormaa.

Taulukko 2. Vuotoilman muutoksen vaikutus energiakulutukseen vertailutasosta q50=1,0 m3/(hm2)

Ilmanvaihtokoneen hyötysuhde

Ilmanvaihto on oleellinen tekijä terveellisessä ja viihtyisässä asumisessa. Yleisin tapa toteuttaa riittävä ilmanvaihto on lämmöntalteenotolla varustettu tulo-poistoilmakone. Lämmöntalteenotto on huomioitu myös rakentamismääräyksissä ja asennettaville koneille on määritelty vähimmäishyötysuhde. Käytännössä tämä tarkoittaa, sitä kuinka paljon tuloilmaa pystytään lämmittämään poistoilmasta talteen otetulla lämpöenergialla.

Kohteita simuloitiin vaihtamalla ilmanvaihtokoneen lämpötilasuhdetta ja vertaamalla vuoden energiakulutusta lähtötasoon, joka edusti varsin tyypillistä pientalon energiatehokasta konetta. Vertailukoneen tuloilman lämpötilasuhde oli 0,75. Todellinen keskimääräinen vuosihyötysuhde oli tällöin 65-75 % riippuen käytettävistä ilmamääristä.

Lämpötilasuhteella 0,60 ostoenergian kulutus kasvoi 430 – 930 kWh vuodessa. Tämä merkitsee 3550 – 7630 kg lisäystä hiilidioksidimäärässä 50 vuoden aikana. Lämpötilasuhteella 0,80 vastaava kulutus väheni 100 – 220 kWh vuodessa.

Taulukko 3. Ilmanvaihtokoneen lämpötilasuhteen muutoksen vaikutus energiakulutukseen vuodessa verrattuna 0,75 lämpötilasuhteella toimivaan IV-koneeseen

Ilmanvaihdon ilmamäärillä on vaikutusta energiakulutukseen. Tehokkaamman ilmanvaihdon energiakulutuksen lisääntyminen johtuu pääasiassa tuloilman lämmityksestä ja poistoilman mukana karkaavasta lämmöstä. Simuloimalla tehtiin arvio tehostetun ilmanvaihdon energiakulutuksesta suhteessa rakentamismääräysten minimitasoon. Minimitaso saatetaan kokea syystä tai toisesta riittämättömäksi.

Ilmavaihdon tehostaminen

Ilmamääriä kasvattamalla 20% ostoenergian kulutus kasvoi 307 – 759 kWh vuodessa ja 30 % korotus lisäsi kulutusta 460 – 1142 kWh vuodessa. Tässä yhteydessä on hyvä huomioida, että tehostettua tai normaalitasoa tarvitaan silloin kun tiloissa oleskellaan ja ilmanvaihdon pienentäminen vähentää energian kulutusta huomattavasti. Tilojen ollessa poissa käytöstä ilmanvaihdon tasoa voidaan pudottaa minimissään 0,15 litraan sekunnissa asuinneliötä kohden, joka vastaan 60 – 70 % pienempää ilman vaihtuvuutta normaalitasoon verrattuna. Käytön mukaisella ilmanvaihdon ohjauksella voidaan siis saavuttaa huomattavia vähennyksiä energiakulutuksessa riippuen asunnon käyttöasteesta.

Taulukko 4. Ilmanvaihdon tehostamisen vaikutus vuodessa verrattuna normi ilmanvaihtoon

Seinien lämmöneristävyys

Lämmöneristävyyden arvioinnissa keskityttiin seinärakenteisiin. Simuloinneissa tehtiin tarkasteluja muuttamalla seinien eristevahvuuksia ja vertaamalla vaikutuksia energiankulutuksen ja hiilijalanjäljen osalta lähtötilanteeseen, joka oli toteutettu rakennus.  Toimenpiteet ja saadut tulokset ovat esitetty taulukoissa 5 – 7.

Tuloksissa korostuu seinien eristämisen vaikutus hirsitalossa, jonka seinien lämmönvastus oli lähtötilanteessa heikoin. Lisäeristämisellä saadaan merkittävä säästö energiankulutuksessa. Kun sama määrä eristettä lisätiin jo hyvin eristettyyn seinään rakennuksessa B jäi vaikutus puolta pienemmäksi energiankulutuksessa, vaikka lämmöntuotto vaati kaksinkertaisen määrän ostoenergiaa.

Kohteessa A seinärakennetta muutettiin simuloinneissa huonommaksi kuin vertailutilanne, jotta voitiin verrata ns. passiivitalon seinärakenteen vaikutusta energiakulutukseen suhteessa heikommin lämpöeristettyihin seiniin. Vaikutus oli yllättävän pieni johtuen suhteellisen pienestä ulkoseinien pinta-alasta ja lämmitysjärjestelmän korkeasta hyötysuhteesta. Verrattaessa A ja B kohteiden muutosten vaikutuksia havaitaan edelleen, että samansuuruisella seinärakenteen u-arvon muutoksella energiankulutuksen muutos poikkeaa kuitenkin merkittävästi. Tämä johtuu pääasiassa rakennuksen vähemmän ostoenergiaa käyttävästä, maalämpöä hyödyntävästä, lämmityksestä.

Taulukko 5. Ulkoseinien lämmöneristyksen muutoksen vaikutus energiakulutukseen ja hiilijalanjälkeen kohteessa A
Taulukko 6. Ulkoseinien lämmöneristyksen muutoksen vaikutus energiakulutukseen ja hiilijalanjälkeen kohteessa B
Taulukko 7. Ulkoseinien lämmöneristyksen muutoksen vaikutus energiakulutukseen ja hiilijalanjälkeen kohteessa C

Ikkunoiden lämmöneristävyys

Simuloimalla kahta erilaista ikkunatyyppiä kohteessa B saatiin arvio paremmin lämpöä eristävien ikkunoiden vaikutuksesta energiakulutukseen. Kohteessa verrattiin lämmönläpäisyarvoiltaan 0,8 W/(m2K) ja 0,6 W/(m2K) ikkunoita. Ostoenergian kulutus pieneni 871 kWh vuodessa yhteispinta-alaltaan 24,3 m2 ikkunoilla. Tämä merkitsee 7140 kg CO2-ekv päästössä 50 vuoden aikana. Arvioidun kaltainen ikkunan U-arvon muutos ei materiaalina kasvata hiilijalanjälkeä. Kohdetta lämmitettiin suoralla sähkölämmityksellä.

Ikkunoilla ja niiden sijoittelulla on vaikutusta kiinteistön lämpötaseeseen. Niiden muut ominaisuudet esimerkiksi auringonsäteilyn suhteen lisäävät vaihtoehtoja eri vuodenaikoina tapahtuvassa lämmönsiirtymisessä. Valinnoilla on merkitystä myös tilojen ylilämpenemisen suhteen.

Huomioita simulointien tuloksista

Vuotoilman aiheuttama energiankulutus on lähes suoraan verrannollinen suhteessa vuodon määrään. Rakennuksen vaipan kautta tapahtuvassa ilmanvaihdossa poistoilma ohittaa lämmön talteenoton ja sisään tuleva ilma on ulkoilman lämpöistä. Sisään tuleva ilma joudutaan lämmittämään lämmitysjärjestelmällä tavoitelämpötilaan, josta johtuva energiakulutus on suoraan sidoksissa rakennuksen lämmitysjärjestelmän hyötysuhteeseen. Simuloiduista tapauksista ostoenergiaa kuluu tästä syystä eniten suoran sähkölämmityksen kohteessa.

Tulokset ilmanvaihtokoneen hyötysuhteen vaikutusten arvioinnista olivat saman suuntaiset. Suurin hyöty paremmasta laitteesta saadaan eniten ostoenergiaa lämmitykseen kuluttavasta kohteessa. Kohteessa A suurempi ilmamäärän vaikutus kokonaisenergiankulutukseen kompensoituu hyötysuhteeltaan hyvällä maalämpöjärjestelmällä.

Edelleen, suurin ilmamäärien kasvattamisesta aiheutuva vaikutus energiankulutukseen havaitaan suoran sähkölämmityksen rakennuksessa.

Seinien lämmöneristävyyden parantamisella saadaan paras vaikutus kohteessa, jossa alkuperäinen seinien lämmönjohtavuus on suurin. Eristeen hiilijalanjälki on pieni ja mahdollisesti tarvittava lautavuoraus sitoo hiiltä materiaalina. Esimerkiksi 25 mm tuulensuojalevyn ja lautavuorauksen lisääminen hirsitaloon vähentää hiilidioksidipäästöjä 50 vuodessa 6500 kg. Samaa luokkaa on vaikutus, kun valitaan U-arvoltaan 0,2 W/(m2K) paremmat ikkunat.

Edellä mainittuja ratkaisuja on hyvä miettiä jo siinä vaiheessa, kun rakennusta suunnitellaan. Niiden materiaalinen vaikutus hiilijalanjälkeen on häviävän pieni ja kustannukset vähäiset. Pienten tekijöiden yhteisvaikutuksella voidaan saavuttaa suuret säästöt energiankulutuksessa, kun tarkastellaan rakennuksen koko elinkaarta.

Mallien taustana olevissa kohteissa on huomioitu energiasäästö. Suoran sähkölämmityksen talossa ilmalämpöpumppu huolehtii suuren osan rakennuksen lämmityksestä. Hirsirakennuksessa on panostettu säätöautomaatioon ja lämmitysjärjestelmän optimointiin. Kolmas rakennus oli passiivitalo, jossa energiasäästö oli huomioitu kaikissa ratkaisuissa.

 

Teksti ja Kuvat: Jaakko Aaltonen

Hiilijalanjälki ei ole peikko

”Samalla kun pienentää henkilökohtaista hiilijalanjälkeä voi säästää rahaa ja muuttaa elintapojaan terveellisempään suuntaan.”

Hiilijalanjäljestä ja ympäristön suojelusta löytyy paljon tietoa. Nämä aiheet ovat olleet eri medioissa pinnalla jo useamman vuoden ajan. Silti monet kokevat, että oman hiilijalanjäljen pienentäminen vähentää elämisen mukavuutta, on vaivalloista sekä hankalaa toteuttaa omassa arjessa. Joillekin ympäristöystävällinen elämäntapa viittaa ajatuksissa kaikesta luopumiseen, autollakaan ei saisi enää ajaa. Jokainen haluaa, totta kai, nauttia elämästään. Saavutetuista eduista ei ole helppoa luopua. Hiilijalanjälki ei kuitenkaan ole niin suuri peikko, kuin monet sen mielessään kuvittelevat. Samalla kun pienentää henkilökohtaista hiilijalanjälkeä voi säästää rahaa ja muuttaa elintapojaan terveellisempään suuntaan.

Asuminen aiheuttaa kotitalouksien suurimmat päästöt

Joidenkin mielestä me suomalaiset olemme jo tehneet tarpeeksi. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on vuodessa 10300 kgCO2 (Sitra www-sivut). Vertailuna keskivertoruotsalaisen vastaava lukema vuonna 2014 oli lähes puolet suomalaisen hiilijalanjälkeä pienempi (the World Bank www-sivut). Suomalaisten ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 5. huhtikuuta, maailmanlaajuinen ylikulutuspäivä on viime vuosina osunut elokuulle. (WWF Suomi www-sivut 2019.) Tässä valossa asiaa tarkasteltuna suomalaisilla on vielä tehtävää omien kulutustottumustensa suhteen.

Asuminen aiheuttaa kolmanneksen kotitalouksien hiilijalanjäljestä.

Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan asuminen aiheuttaa kolmanneksen päästöistä, jotka vaikuttavat hiilijalanjälkeen. Ruoka ja liikkuminen aiheuttavat molemmat osaltaan noin viidenneksen päästöistä. Neljännes henkilökohtaisista päästöistämme syntyy muusta kulutuksesta kuten tavaroista ja palveluista. (Sitra www-sivut 2019.) Tutkimuksesta voidaan päätellä, että omien asumis- ja kulutustottumusten pohtiminen ja tapojen muuttaminen vähemmän ympäristöä kuormittaviin vaihtoehtoihin vaikuttaa huomattavasti omaan henkilökohtaiseen hiilijalanjälkeen.

Pienillä muutoksilla suuri vaikutus

Pienet muutokset eivät arkielämässä tunnu kovin merkittäviltä mutta usealla pienellä teolla on jo vaikuttavuutta omaan henkilökohtaiseen hiilijalanjälkeen. Pienistä puroista kasvaa suuret virrat. Arkipäiväisessä elämässä tehdään päivittäin asioita, joiden kohdalla voi miettiä valintaansa myös hiilijalanjäljen kannalta. Pienten muutosten tekeminen ei vaadi suuria resursseja, niistä on hyvä aloittaa, kun haluaa muuttaa elintapojaan ”hiiliystävällisemmäksi”. Lämpimän veden käytön rajoittaminen on yksi helpoimmista ja vaikuttavimmista teoista kotona. Pystyisikö suihkussa peseytymään muutamassa minuutissa 15 minuutin sijaan?  Lihasta ei ole pakko luopua, mutta voisiko ajatella, että vähentäisi sitä ja lisäisi kasvisten syöntiä?  Voisiko ruokaa hankkia lähituotantona ja viettää joka viikkoisen tapasillan, jossa naposteltavat on tehty viikon aikana jääkaappiin jääneistä ruuantähteistä.

Pyöräily kesäkuukausina autoilun sijaan on hyvä ja helppo keino vaikuttaa omaan hiilijalanjäljen suuruuteen.

Ympäristöystävällisyys luo säästöjä

Pienet teot ovat vaikuttavia ja helppoja toteuttaa. Suurempia muutoksia kannattaakin miettiä vasta silloin, kun uuden auton hankinta tai esimerkiksi talon lämmitysjärjestelmän uusiminen tulee laitteiston kunnon vuoksi ajankohtaiseksi. Sitten voi miettiä, voisiko öljykattilan uusimisen sijaan ajatella hankkivansa tilalle lämpöpumpun tai hankkisiko vanhan dieselauton tilalle sähköllä tai biokaasulla kulkevan menopelin. Nämä ovat rahallisesti suuria investointeja, joita ei pelkän energian säästön vuoksi kannata tehdä, mutta suurista investointikustannuksista huolimatta saattavat pidemmällä aikavälillä tuoda käyttäjälle säästöjä. Säästöt ovatkin yksi suurimmista motivaattoreista hiilijalanjäljen pienentämiseen. Kun hankkii tavaroita käytettynä, suosii satokauden kasviksia ja pyöräilee sen sijaan, että käyttää autoa lyhyemmillekin matkoille, säästää selvää rahaa. Kasvisten syönnin ja liikunnan lisääminen vaikuttaa säästöjen lisäksi positiivisesti myös omaan terveyteen.

” Vuotava wc-istuin saattaa valuttaa jopa 200€ viikossa suoraan viemäristä alas.”

Erityisesti lämpimän veden käytön rajoittaminen ja huonelämpötilan laskeminen ovat tehokkaita tapoja pienentää kotitalouden hiilijalanjälkeä. Verconin vedenkäyttöoppaassa (2016, 12) mainitaan, miten suuri vaikutus lämpimän veden käytön vähentämisellä on. Oppaassa kerrotaan, että ” kolmihenkinen keskivertoperhe käyttää noin 70 000 litraa lämmintä vettä vuosittain. Sen lämmittämiseen kuluu noin 4 000 kilowattituntia energiaa. Tavallisen sähkösaunan lämmittäminen kahdesti viikossa kuluttaa noin 600 kWh energiaa vuodessa”.

Vialliset ja vuotavat vesikalusteet aiheuttavat myös turhia kustannuksia. Vuotava wc-istuin saattaa valuttaa jopa 200 euron edestä vettä viikossa alas viemäriin. (Vercon 2016, 22.) Lämpimän veden käytön osuus kokonaisenergiankulutuksesta voi olla jopa 30 %. Joten lämpimän veden käytön rajoittaminen on todella tehokas keino vähentää energian kulutusta sekä pienentää omaa hiilijalanjälkeään. (Kotkan energia www-sivut.)

Tehokkaimpia keinoja pienentää hiilijalanjälkeä kotitalouksissa on vähentää lämpimän veden käyttöä.

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren

Lähteet:

Sitra www-sivut. 15.2.2018. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki. Viitattu 29.4.2019. https://www.sitra.fi/artikkelit/keskivertosuomalaisen-hiilijalanjalki/

the World Bank www-sivut. 2019. CO2 emissions (metric tons per capita). Viitattu 29.4.2019. https://data.worldbank.org/indicator/EN.ATM.CO2E.PC

WWF Suomi www-sivut. 5.4.2019. Suomalaiset ovat kuluttaneet osansa maapallon luonnonvaroista tänään. Viitattu 29.4.2019. https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaiset-ovat-kuluttaneet-osansa-maapallon-luonnonvaroista-tanaan-3736.a)

Sitra www-sivut. 24.4.2019. 20 prosentin leikkaus henkilökohtaiseen hiilijalanjälkeen – riittääkö se?. Viitattu 29.4.2019. https://www.sitra.fi/artikkelit/20-prosentin-leikkaus-henkilokohtaiseen-hiilijalanjalkeen-riittaako-se/

Vercon www-sivut. 2014. Verto – Opas järkevään vedenkäyttöön. Viitattu 29.4.2019 https://vercon.studio.crasman.fi/file/dl/i/m69DtA/lcpSOYL16_anGDU9N5rpEg/Vercon-Vedenkayttoopas-2014.pdf

Kotkan energia www-sivut. Lämpimän veden hinta. Viitattu 29.4.2019. http://www.kotkanenergia.fi/fi/l%C3%A4mpim%C3%A4n-veden-hinta

 

 

Puun käytöstä pientalojen lämmityksessä

Perinteisesti suomalaiseen pientaloon on rakennettu tulisija joko päälämmönlähteeksi tai muun lämmitysjärjestelmän rinnalle. Lämmitysjärjestelmät ovat kehittyneet ja monipuolistuneet. Samaan aikaan asumistottumukset ja tilankäyttö rakennuksissa ovat muuttuneet. Merkittävä puun käyttö lämmityksessä vaatii aikaa ja varastointitilaa.

Useimmiten koti kannattaa lämmittää muulla kuin puulla, esimerkiksi kauko- tai maalämmöllä tai ilmalämpö­pumpulla. Uusien pientalojen lämmitysenergian kulutus asuinneliötä kohti on huomattavasti pienempää kuin vanhojen ja usein tulisija jää varsin vähälle käytölle. Kun rakennusta lämmitetään lämpöpumpulla, ei puun käytöllä päästä taloudellisessakaan mielessä kovin suuriin säästöihin, ellei puuta saada omasta metsästä.

Toisaalta ostoenergian hinnannousu näkyy lisääntyneenä puunpolttona pientalojen lämmityksessä. Talven kovina pakkasjaksoina sähköenergian käyttö on Suomessa huippulukemissa ja esimerkiksi varaavaa takkaa voidaan käyttää lisälämmön­lähteenä. Varaavassa takassa puita poltetaan vain pieni määrä kerrallaan. Iso osa lämpöenergiasta varastoituu tulisijan rakenteisiin ja vapautuu huoneeseen pikkuhiljaa.

Lähes kaikkien uusien omakotitalojen vakiovarusteisiin kuuluu tulisija”

Tulisija on tarpeellinen myös sähkökatkojen aikaan, jolloin muuta lämmitystä ei voida käyttää. Talvimyrskyjen takia monen omakotitalon lämmitys on ollut täysin puulämmityksen varassa pitkiäkin aikoja.

Lähes kaikkien uusien omakotitalojen vakiovarusteisiin kuuluu tulisija.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka puu on uusiutuva luonnonvara, liittyy sen energiakäyttöön samoja ongelmia kuin fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Puuhun varastoitunut hiilidioksidi vapautuu poltossa ilmaan ja sen uudelleensitomiseen kasvaviin puihin vie suhteellisen pitkän ajan. Puun pienpoltossa polttoprosessi on usein puutteellinen ja ilmaan vapautuu tarpeettoman paljon hiukkaspäästöjä. Päästöjen haittoja voidaan vähentää oikealla polttotekniikalla ja oikeanlaisilla tulisijoilla.

Päästöjen synnyn kannalta haitallisinta on, jos tulipesä ahdetaan täyteen ja palamista pitkitetään pienellä ilmamäärällä. Esimerkiksi varaavaan uunin polttopuumäärä on 3–5 kg pesällistä kohti. Ensimmäisessä pesällisessä vähemmän ja pienempiä noin 5 cm halkaisijaltaan olevia pilkkeitä ja toisessa pesällisessä hieman suurempia n. 1 kg suuruisia puita. Pilkkeet tulee latoa pesään siten, että ilma pääsee kulkemaan polttopuiden väleistä ja vapaata tilaa pitää olla 1/3 tulipesän korkeudesta. Puita lisätään vasta kun edelliset ovat palaneet lähes hiillokselle. Hehkuva hiillos luovuttaa lämpöä 25–50 % puun energiasisällöstä ja hiilloksella olevan pesän ilmavirtausta pienennetään. Hormipellit suljetaan kuitenkin vasta kun hiillos on palanut loppuun.

Tulisijat ovat kehittyneet ja esimerkiksi pesän parantuneella ilmavirtauksella aikaansaadaan parempi polttoprosessi. Tehdasvalmisteisten uunien myötä päästöjen arviointi on luotettavammalla pohjalla ja päästöt kontrolloidumpia. Paikalla muurattuihin uuneihin on tehty vuosien kuluessa parannuksia ja uusia innovaatioita, jotka johtavat esimerkiksi täydellisempään savukaasujen palamiseen, on tuotu markkinoille. Jotkin puulämmitteiset kiukaat ovat jo varsin energiatehokkaita ja vähäpäästöisiä, mutta pääsääntöisesti kiuasvalmistajilla on vielä paljon tehtävää tässä suhteessa.

Pienhiukkaset puunpolton ongelma

Pääkaupunkiseudulla vuonna 2014 tehdyn selvityksen mukaan tulisijojen hiukkaspäästöt ovat siellä samaa suuruusluokkaa kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt. Puunpoltosta vapautuvat pienhiukkaset vaikuttavat asuinalueiden ilmanlaatua heikentävästi ja aiheuttavat suurempina pitoisuuksina kohonneen terveysriskin. Noki ja osa tuhkasta kulkeutuu palokaasujen mukana ilmaan. Pienhiukkaset kulkeutuvat hengityselimistöön ja riippuen altistuksen määrästä aiheuttavat varsinkin herkistyneillä ihmisillä oireita ja lisäävät sairastumisriskiä. Puun pienpolton yleistyessä kuntien terveydensuojeluviranomaisille tehdyt polttoa koskevat savuvalitukset ovat lisääntyneet.

Nokipäästöillä on myös ilmastovaikutuksia. Varsinkin pohjoisilla alueilla nokihiukkaset laskeutuessaan lumen pinnalle nopeuttavat sen sulamista. Paljastunut maan pinta imee auringonvaloa ja lämpöenergiaa lämmittäen omalta osaltaan ilmastoa.

Joka tapauksessa puuta tullaan vielä pitkään käyttämään asuntojen lämmittämiseen ja sen määrä pysyy arvioiden mukaan samana tai jopa lisääntyy lähivuosina. Sen takia tulisijojen hyvä tekninen taso ja oikeanlainen polttaminen ovat päästöjen vähentämisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä, joilla haitallisia päästöjä voidaan vähentää.  Muutama perusasia, joilla saadaan mm. noen muodostumista vähenemään, on hyvä muistaa:

  • Polta vain kuivaa puuta.
  • Säilytä polttopuut ilmavassa paikassa ja suojassa sateelta.
  • Puunpoltossa käytettävä lämmityslaite pitää nuohota säännöllisesti.
  • Sytytä polttopuut pesään ladottujen pilkkeiden yläosasta.
  • Huolehdi palamisprosessin riittävästä ilmansaannista.
  • Älä polta roskia.

Hyvä opas oikeanlaiseen puunpolttoon löytyy tästä linkistä https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2008/VTT-R-10553-08.pdf

 

Teksti ja kuva: Jaakko Aaltonen

Lähteet:

Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2014. HSY:n julkaisuja 2/2016. Helsinki. Viitattu 2.1.2019

https://www.hsy.fi/sites/Esitteet/EsitteetKatalogi/Julkaisusarja/2_2016_Tulisijojen_kaytto_ja_paastot_2014.pdf

Alakangas, A. Erkkilä, H. Oravainen, 2008. Tehokas ja ympäristöä säästävä tulisijalämmitys. Polttopuun tuotanto ja käyttö. VTT. Jyväskylä. Viitattu 2.1.2019

https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2008/VTT-R-10553-08.pdf

 

Ilmastoystävällistä ruokaa – ainutlaatuinen puisto ja hortoilua lähiluonnossa

Asuntomessujen yhteyteen on rakennettu ainutlaatuinen ruokapuisto. Ruokapuiston idea lähti alun perin kansalaisaloitteesta. Puisto sijaitsee Hevosluodossa, siirtolapuutarhan läheisyydessä. Ajatuksena on, että ruokapuisto on kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä. Puistoon on istutettu muun muassa hedelmäpuita, marjapensaita ja erilaisia hyötykasveja. Lähtökohtina ovat kaupunkiviljely, lähiruoka ja yhteisöllisyys. Kaupunkilaiset saavat käydä hakemassa ruokatarpeita puistosta, mutta vain omaan käyttöön, jotta antimia riittää mahdollisimman monelle.

Puisto perustuu permakulttuuriin, mikä tarkoittaa rakennetun ympäristön suunnittelua luontoa kunnioittaen, ja ympäristön kuluttamisen sijaan se rikastuttaa lähiympäristön monimuotoisuutta. Ruokapuisto on ainutlaatuinen, sillä se on yksi ensimmäisistä Suomesta. Ulkomailla vastaavanlainen löytyy muun muassa Yhdysvalloista, Seattlesta.

Ruokapuistossa kasvaa monenlaisia kasveja, marjoja ja hedelmäpuita.

Luonnosta saa villiä ravintoa

Ruokaa meillä on toki metsät pullollaan. Loppukesästä metsä on täynnä marjoja ja syksyllä sieniä, mutta kuinka monelle tulee mieleen hortoilla luonnossa ja hyödyntää villivihanneksia? Luonnossa villinä kasvaneet vihannekset ovat todellista superruokaa, täynnä vitamiineja ja hivenaineita oleva ruoka on todellista lähiruokaa, eikä hiilijalanjälki kasva syödessä. Korvaamalla neljäsosan ruoantarpeestasi kasvukaudella (4 kk) itse kasvatetulla ja kerätyllä ruoalla voit vähentää päästöjäsi noin 150 kg CO2-ekv. vuodessa.

Villivihanneksia löytyy joka puolelta ympäriltämme, metsistä ja niityiltä. Villivihanneksia kerätessä pitää kuitenkin huomioida muutama seikka. Keräyspaikan pitää olla riittävän kaukana autoteistä, eikä ojanpientareilta välttämättä kannata kerätä. On hyvä myös oppia tunnistamaan kasvit kunnolla, jotta on varma, mitä kerää: monet hyödynnettävät ja myrkylliset kasvit voivat olla ulkonäöltään kovin samanlaisia. Hortoilureissulle on hyvä ottaa mukaan, lainata vaikka kirjastosta, aiheeseen sopiva kirja, ja siltikin poimia vain aivan varmasti tunnistamiaan kasveja.

Hyvässä kirjassa on paljon havainnollistavia kuvia ja neuvoja siihen, millä tapaa villivihanneksia voi käyttää.

Hyvässä kirjassa on paljon havainnollistavia kuvia ja neuvoja siihen, millä tapaa villivihanneksia voi käyttää.

Luonnonantimia voi hyödyntää monella tapaa

Villivihanneksia voi hyödyntää monella tapaa. Luonnostamme löytyy paljon hyviä ruokakasveja, myös lääkinnällisiin tarkoitukseen soveltuvia kasveja on useita. Kasvista riippuen, ne voidaan käyttää joko tuoreena tai tehdä kuivatuista kasveista esimerkiksi teetä. Hiostus eli fermentointi on myös yksi keino saada kasvista hyödylliset ainesosat käyttöön. Salaattiin kasvit kannattaa käyttää tuoreena, eikä niitä tarvitse välttämättä huuhdella, sillä niiden pinnalla on siitepölyä, joka on itsessään hyvin ravinnepitoista.

Villivihanneksista valmistuu monenlaisia herkkuja

Mitä sitten kannattaa kerätä luonnosta? Hyvän salaatin voi tehdä esimerkiksi maitohorsman, voikukan-, apilan-, vadelman-, mustaviinimarjan- sekä koiranputken lehdistä. Siankärsämön lehdet sopivat erinomaisen hyvin tomaatin kaveriksi. Saksankirvelin siemenistä saa hyvää makua moneen ruokaan tai teehen, sillä sen siementen maku muistuttaa aniksen makua. Nokkonen on todella rautapitoinen ja ravintorikas kasvi. Kotona nokkosten päälle kannattaa kaataa kiehuvaa vettä, jolloin ne antavat periksi, eivätkä aiheuta enää polttavaa tunnetta. Tämän jälkeen nokkosesta voi valmistaa esimerkiksi keittoa, pestoa tai vaikka suolaisen piirakan. Keväällä kannattaa kerätä kuusenkerkkiä, niistä saa erinomaisen lisukkeen salaattiin, kun sekoittaa ne itsetehtyyn majoneesiin. Kuusenkerkistä voi myös tehdä siirappia ja nauttia talvella flunssalääkkeenä. On hyvä muistaa, että kuusenkerkkien ja muiden puuvartisten kasvien antimien kerääminen vaatii metsänomistajan luvan.

Tässäkin mäessä on monenlaista, ravinnepitoista, syötävää vaikka salaattiin

 

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren

 

Helpompi elämä Porin kirjastossa

Porin asuntomessujen lähestyessä olimme kertomassa Porin pääkirjastossa hiilijalanjäljestä. Pisteellämme oli mahdollista jälleen tehdä Sitran elämäntapatesti ja tutustua laskelmiimme. Jaoimme ihmisille myös yleisesti tietoutta hiilijalanjälkiajattelusta ja opinahjostamme SAMKista. Kahden päivän ajan saimme näkyvyyttä ja muutama hyvä keskustelukin tuli käytyä asian tiimoilta. Toivottavasti messukävijät ovat kiinnostuneita keskustelemaan aiheista yhtä innokkaasti asuntomessujen oheiskohteessa Karhukorttelissa.

Muun muassa meidät tapaat asuntomessujen oheiskohteesta, Karhukorttelista. Keskellä Vähä0-hankkeen projektipäällikkö Mari Kujala. Marin oikealla puolella Toisen vuoden rakennus- ja yhdyskuntatekniikan opiskelija, projektityöntekijä Susa Hagner ja vasemmalla ensimmäisen vuoden rakennus- ja yhdyskuntatekniikan opiskelija, projektityöntekijä Sanna Lindgren.

 

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren

 

Aamupalatilaisuus Hotelli Scandic Porissa

Kesäkuun alussa järjestimme aamupalatilaisuuden, jossa esiteltiin Vähä0 -hanketta sekä hiilijalanjälkilaskennan ja energiasimulointien sen hetkisiä tuloksia. Tilaisuudessa oli puhumassa hankkeen projektipäällikkö Mari Kujala, joka kertoi osallistujille rakennusmateriaalien hiilijalanjäljestä sekä projektiasiantuntija Jarkko Heinonen rakennuksen energiankäytön hiilijalanjäljestä. Tämän lisäksi osallistujat saivat kuulla terveiset Porin asuntomessuilta. Asuntomessuista kertomassa oli projektipäällikkö Kari-Matti Haapala ja aluevalvoja Aleksi Vihtilä. Tilaisuuteen oli kutsuttu eri yritysten edustajia sekä SAMKin yhteistyökumppaneita.

Tilaisuuteen osallistujat saivat aamupalan ohella tutustua projektin sisältöön ja jutella aiheeseen liittyvistä asioista.
Aamupalatilaisuuteen osallistui useita asiasta kiinnostunutta henkilöä.
Hankkeen esittelypisteellä jaettiin tietoa rakennusmateriaalien ja rakennuksen käytön hiilijalanjäljestä. Tilaisuudessa oli mahdollisuus myös laskea oma hiilijalanjälki Sitran elämäntapatestillä.
Projektipäällikkö Mari Kujala esitteli osallistujille rakennusmateriaalien hiilijalanjäljen laskentaa.
Projektiasiantuntija Jarkko Heinosen esityksen aiheena oli rakennuksen energiankäytön hiilijalanjälki.
Lopuksi osallistujat saivat kuulla viime hetken terveiset Porin asuntomessuilta.

 

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren

 

Hyviä jälkiä jättämässä

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan tuotteen, toiminnan tai palvelun takia syntynyttä ilmastokuormaa. Ilmastokuormitus lisää kasvihuonekaasuja ja aiheuttaa ilmastonmuutosta. Hiilikädenjäljellä taas tarkoitetaan tuotteiden tai palveluiden ilmastohyötyjä käyttäjälle.

Hiilijalanjälkeä voi pienentää noudattamalla kiertotalouden periaatteita. Kiertotalous on talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Siinä materiaaleihin sitoutunut arvo säilyy mahdollisimman pitkään yhteiskunnassa.

Välipala yhdelle. Jätteen tuottamista voi vähentää pienillä teoilla.

Arjessa yksilö voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä miettimällä kulutustottumuksiaan. Paljon huomiota herättänyt muovikeskustelu sai ihmiset varpailleen. Mediassa puhuttaneet ohuet hedelmäpussit on valmistettuovista, joka on materiaaliltaan suomalaisten suosimaa PE-LD-muovia kovempaa sekä herkempää rikkoutumaan.

Muovin käyttöä on vaikeaa lopettaa kokonaan, sillä muovia on jo itsestä riippumatta niin monessa paikassa ja tuotteessa. Lopettamisen sijaan olisi ajankohtaisempaa miettiä miten materiaaleja voisi uusiokäyttää. Suomalaisille kuluttajille tuttu muovikassi on useimmiten PE-LD-muovia eli matalatiheyksistä polyeteeniä. Öljystä, maakaasusta tai kierrätysmuovista valmistettu PE-LD-muovi voidaan kierrättää tai käyttää energialähteenä jätevoimaloissa. Yleensä PE-LD-muovikassi ostetaan mukaan kaupan tiskiltä, eikä kassin elämänkaari pääty ostosten kotiin kantamisen jälkeen. Yleensä muovikassi suorittaa viimeiseen palveluksensa jätteiden hygieenisenä kääreenä ja kantovälineenä. Näiden tehtävien väliin mahtuu niin monta käyttökertaa kantovälineenä tai suojapussina kuin kuluttaja haluaa.

Arjen valintoja ruokakaupassa. Kokeilisitko kestohedelmäpussia ongelmallisen PE-HD pussin sijaan?

Pusseja, kassit ja muovipakkaukset – vaihtoehtoja ja valintoja.

Päätimme tutkia asiaa tarkemmin. Millä ostokset tulisi kuljettaa kotiin? Yllätyimme tuloksista, sillä ekologisin vaihtoehto on kierrätysmuovista valmistettu muovikassi. Kierrätysmuovikassin erottaa muista kassin alalaidassa olevasta ”uusiomateriaalia”-tekstistä. Kangaskassikin on ekologinen vaihtoehto, mutta sitä tulisi käyttää keskimäärin 50 kertaa ennen kuin se olisi ekologisempi kuin kierrätysmuovikassi. Mikäli vesijalanjälki huomioidaan, käyttökertoja tulisi kertyä 324. Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon henkilö tai valtio kuluttaa vesivaroja kaikkien kuluttamiensa hyödykkeiden myötä (vettä/kuluttaja/vuosi). Kulutettuihin vesivaroihin lasketaan juoma- ja talousveden lisäksi kaikki vesi, joka on tarvittu esimerkiksi porkkanan kasvatukseen tai vehnän viljelyyn, sekä teollisuuden prosesseissa tuotteiden, kuten maksalaatikon tai auton valmistukseen. Eli kangaskassia tulisi käyttää miltei vuoden, ennen kuin se olisi ympäristöystävällisempi kuin muovikassi. Tästä voisi ajatella, että kangaskassi olisi ekologisempi vaihtoehto – eikö vuosi kangaskassille ole lyhyt aika? Onko silti järkevintä tarttua kassalla kierrätysmuovikassiin ja jatko käyttää sitä roskapussina, kuin taas ostaa roskille varta vasten tarkoitettuja muovisia pusseja?

Aihe on todella moninainen sekä tulkinnanvarainen ja siksi erittäin haasteellinen. Ihmisten tulisi kiinnittää eniten huomiota materiaalien pitkään käyttöikään ja kierrättämiseen, jotta yhden tuotteen elinkaari olisi mahdollisimman pitkä. Pienin teko, jolla on suurin vaikutus olisi muovisten PE-HD-muovisten hedelmäpussien korvaaminen esimerkiksi kierrätysmateriaaleista valmistetuilla kestopusseilla, joita voi käyttää useita kertoja. Biojätepussit eivät ole hyvä vaihtoehto, sillä ne kuluttavat toiseksi eniten luonnonvaroja. Biojätepussitkin hajotessaan tuottavat ympäristöön hajoamatonta mikromuovia.

Positiivinen hiilikädenjälki

Yritys voi parantaa hiilikädenjälkeään tarjoamalla ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja kuluttajille, esimerkiksi tarjoamalla hedelmäpussien sijaan kestopusseja sekä lopettamalla hedelmien ja vihannesten pakkaamisen valmiiksi muoviin. Muovin käytöstä pakkausmateriaalina keskustellaan paljon. Pakkauksia perustellaan paljon sillä, että se helpottaa ruuan kuljetusta ja vähentää ruuan hävikkiä. Esimerkiksi kurkku nahistuisi hyvin nopeasti ilman muovikäärettä, sillä se sisältää paljon vettä. Näin muovikääre pidentää kurkun käyttöikää ja vähentää poisheitettävän ruuan määrää. Täältä löydät lisää tietoa ja keskustelua päivittäistavaroiden muovipakkauksista sekä muovista pakkausmateriaalina.

Kurkkujen kohdalla muovikääre on perusteltu. Tasapainoilu turhien muovipakkausten ja ruuan hävikin suhteen on usein haasteellista.

Teollisuudella on ratkaisevan tärkeä rooli globaalissa muutoksessa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Tätä varten on kehitetty käsite hiilikädenjälki, joka kuvaa yritysten tuottamien ratkaisujen päästövähennysvaikutusta käyttäjälle. Vastaparina hiilijalanjäljelle hiilikädenjälki keskittyy positiivisiin tekoihin. Kokonaisuuden kannalta olennaisinta olisi, että hiilikädenjälki on merkittävästi isompi kuin hiilijalanjälki. Hiilineutraaliudella taas tarkoitetaan sitä, että tuotetaan vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin niitä pystytään sitomaan. Hiilineutraalin tuotteen tai systeemin hiilijalanjälki koko elinkaaren ajalta on siis nolla.

Teksti: Susa Hagner ja Sanna Lindgren

Kuvat: Sanna Lindgren

Lähteet:

Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Elon www-sivut. Viitattu 4.5.2018. https://elomedia.elo.fi/blogi/haussa-positiivisia-ymparistovaikutuksia

Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Koordinaatin www-sivut. Viitattu 4.5.2018. https://www.nuortenelama.fi/elavaa-elamaa/ymp%C3%A4rist%C3%B6-ja-kuluttaminen/hiilijalanj%C3%A4lki-807

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran www-sivut. Viitattu 4.5.2018. https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/

 

Hiilijalanjäljen laskeminen suosittua SAMKissa Eurooppa-päivänä

Keskiviikkona 9.5.2018 vietettiin Eurooppa-päivää, jolloin osa SAMKin EU-rahoitteisista hankkeista oli esillä Porin kampuksen Atriumilla. Lisää tietoa hankkeista: https://www.samk.fi/tyoelama-ja-tutkimus/hankkeet/

Vähä0 – vähähiiliset ratkaisut nollaenergiarakentamisessa -hankkeen pisteellä esittelimme tähän mennessä saatuja tuloksia energiasimuloinneista ja kerroimme tietoa hiilijalanjäljestä. Pisteellä oli myös mahdollisuus laskea oma hiilijalanjälkensä. Testi oli suosittu ja asia herätti mielenkiintoa. Lähes kaikilla suurin hiilijalanjäljen aiheuttaja oli asuminen. Oli hienoa huomata, miten kiinnostuneita ihmiset olivat aiheesta.

Vähä0-hankkeen esittelypiste SAMKin Atriumissa Eurooppa-päivänä.

Eurooppa-päivä on Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivä, Schumanin julistuksen vuosipäivä. Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti Pariisissa vuonna 1950 pitämässään puheessa Euroopalle uudenlaista poliittista yhteistyötä, joka tekisi Euroopan kansakuntien väliset sodat mahdottomiksi. Schumanin ehdotusta pidetään nykyisen Euroopan unionin alkuna. Tiedot: https://europa.eu/european-union/about-eu/symbols/europe-day_fi

 

Tekstin on kirjoittanut Satakunnan ammattikorkeakoulun rakennus- ja yhdyskuntatekniikan ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat Sanna Lindgren ja Susa Hagner, jotka työskentelevät kesän 2018 Vähä0-hankkeessa projektityöntekijöinä.

Kuva: Jaakko Aaltonen