Biojätteet kiertoon ja sisältöä kasvualustaan – kompostointipuistosta tietoa jätteiden lajitteluun ja kompostointipuuhiin

Keskiverto suomalainen heittää kotiin ostetusta ruoasta vuodessa keskimäärin yli 60 kiloa roskikseen. Koko ruokaketjusta, pellolta kuluttajalle, roskiin päätyy melkein puolet ruoasta. Jätteiden määrään voi vaikuttaa esimerkiksi suunnittelemalla ruokaostokset etukäteen. Näin voi minimoida roskiin heitettävän ruoan määrän. Kaatopaikalla, sekajätteen joukossa biojäte aiheuttaa metaanipäästöjä, kun jätteen eloperäinen aines hajoaa. Metaani on kasvihuonekaasu, joka kiihdyttää ilmaston lämpenemistä.

Suomalaiset ovat yksi eniten ilmastoa kuormittavista kansoista suhteessa asukaslukuun. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 000 kgCO2 -ekv.  vuodessa. Asuminen, liikkuminen ja ruoka ovat suurimmat yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat. Päästöt vaikuttavat maapallomme lämpenemiseen vuosi vuodelta enemmän.

Satakunnan vihertietokeskuksella ja sen ohessa toimivassa kompostointipuistossa voi käydä tutustumassa kompostointiin ja kuulemaan lisää jätteiden lajittelusta, kierrätyksestä ja siitä, miten yksilönä voimme vähentää jätettä ja laittaa sitä eteenpäin hyötykäyttöön. Kompostointipuisto on avoinna huhtikuun alusta lokakuun loppuun kellon ympäri omatoimista tutustumista varten. Jäteneuvojat päivystävät puistossa läpi kesän tiettyinä aikoina.

Komposti sopii pientaloasujan pihaan

Jos biojätteen keräys ei ole mahdollista, silloin kompostointi on hyvä vaihtoehto. Markkinoilla on useita kompostorimalleja, mutta kompostorin voi rakentaa myös itse. Materiaalina voi käyttää esimerkiksi puuta, vaneria, muovia tai metallia, myös kierrätysmateriaaleja. Itse rakennettu kompostori on ihanteellinen puutarhajätteelle ja se on kooltaan suurempi kuin biojätekompostori. Biojätekompostorin tulee olla jyrsijäsuojattu ja lämpöeristetty, joten siinä tulee olla kiinteä kansi ja pohja.

Komposti tarvitsee huoltoa ja monenlaisia aineksia toimiakseen tehokkaasti. Satakunnan vihertietokeskuksella voi tutustua oheiseen infotauluun kompostoinnista.

Pienimuotoista kompostointia keittiön biojätteille

Päästöttömän biojätteen kierrätysmenetelmän ydin on kuivike, jossa on erityinen sekoitus tehokkaita mikro-organismeja ja leseitä. Kaikki tavallinen ruokajäte kuten liha, kala, kasvikset, vihannekset, leipä ja kahvinporot muuntuvat mikrobien avulla nopeasti ja ilman pahaa hajua maanparannusaineeksi, jota voidaan suoraan käyttää kukkapenkkiin ja viljelyyn. Aine antaa maaperälle ja kasveille uutta elinvoimaa, kun proteiinit, vitamiinit, mineraalit ja ravinteet rikastavat maaperää.  Menetelmässä hiili sitoutuu maaperään eikä muutu hiilidioksidiksi ja näin ravinteet jäävät talteen.

Kierrätykseen tarvitaan ilmatiivis ämpäri tai bokashi-astia ja kuiviketta. Bokashi-kompostointitapa on lähtöisin Japanista, jossa boka shi -sanapari tarkoittaa käynyttä eloperäistä ainetta. Keittiössä syntyvä biojäte laitetaan astiaan, josta se myöhemmin siirretään ulkona sijaitsevaan multatehtaaseen. Kahden viikon kuluttua maahan kaivamisen jälkeen voi aloittaa istuttamisen. Lisätietoja bokashi-kompostoinnista saa esimerkiksi hyötykasviyhdistyksestä.

Kerrostaloasunnossa kompostointia voi harrastaa pienen bokashi-astian avulla.

Teksti: Susa Hagner ja Sanna Lindgren

Kuvat: Sanna Lindgren

Purkupuun käyttömahdollisuudet

Puu on Suomessa merkittävä, ellei merkittävin rakennusmateriaali. Olemassa olevasta rakennuskannastamme noin 45 % on rakennettu puusta. Tällä hetkellä purkupuusta lähes kaikki poltetaan energiaksi. Historiallisten rakennusten korjaamiseen keskittyvät yhdistykset ja yritykset ylläpitävät ympäri Suomea lukuisia vanhojen rakennusosien ”varaosapankkeja”, mutta toiminta on purkupuujätteen kokonaismäärään nähden pientä. Tampereen teknillinen korkeakoulu tutki puurakenteiden uudelleenkäyttömahdollisuuksia ja sitä, miten erilaiset puurakenteet olisi mahdollista ottaa uudelleen hyötykäyttöön mahdollisimman tehokkaasti.

EU:n jätedirektiivi on asettanut tavoitteen, että 70 % rakennus- ja purkujätteestä olisi hyödynnettävä materiaalina vuoteen 2020 mennessä. Ellei puujätteelle löydy muuta hyödyntämistapaa kuin polttaminen, 70 %:n tavoitteen saavuttaminen edellyttää tällöin muiden purkumateriaalien täydellistä hyödyntämistä materiaalina (30 % purkujätteestä koostuu puusta).

Puurakentamisella on tällä hetkellä nostetta: ympäri Suomea on puukerrostalohankkeita ja onpa viime vuosina pystytetty muutamia julkisia rakennuksia hirrestäkin. Puulla halutaan korvata betoni- ja teräsmateriaalien käyttöä, sillä näiden materiaalien kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin puun.

Runkorakenne ja purkutapa vaikuttavat purkupuun hyödyntämiseen uusiomateriaalina

Rakennusosien ja rakenteiden sijainti vaikuttaa mahdollisuuteen uusiokäyttää purettavat rakenteet uudelleen materiaalina. Myös osien purettavuus, tekninen kunto sekä asumisterveyteen vaikuttavat seikat vaikuttavat uudelleenkäyttöön.

Erilaiset runkorakenteet vaikuttavat mahdollisuuteen käyttää puuta uudelleen materiaalina. Esimerkiksi hirsikehikko voidaan käyttää uudelleen sellaisenaan. Koska hirsien sovitus toisiinsa on käsityötä, pitää hirret numeroida ja keskinäinen järjestys säilyttää. Rankarakenteiden kohdalla asia on monimutkaisempi. Rankarungoissa ongelmana on muun muassa puutavaran pituus ja naulaisuus.

Materiaalin uusiokäyttöä ajatellen kannattaa miettiä, voiko rakennetta hyödyntää elementtinä. Purkaminen voi helpottua, jos elementtejä ei yritetä purkaa osiksi, vaan ne irrotetaan rungosta kokonaisina uudelleenkäyttöä varten.

Purkutapa on yksi olennainen asia, joka vaikuttaa purkupuumateriaalin uusiokäyttöön. Pientaloja puretaan yleensä käsityökaluilla siihen asti, kun kaikki säästettäväksi haluttu rakennusmateriaali on saatu irrotettua. Usein pientalot kuitenkin puretaan lähes kokonaan koneella. Käsin purkaen puutavara säilyisi parempilaatuisena uudelleenkäyttöä ajatellen, mutta menetelmä on hidas ja sen vuoksi kallis.

Hirsirakenteen yksinkertaiset liitokset mahdollistavat sen käytön uudelleen runkona. Hyvin säilyneitä rankarakenteita voisi mahdollisesti hyödyntää valmiina elementtinä.

Purkupuun lujuuteen vaikuttavat useat tekijät

Uudelleenkäytettävän puutavaran laatuluokittelu on haastavaa. Tällä hetkellä ajatellaan, että vanheneminen ei itsessään muuta puumateriaalin ominaisuuksia. Uudelleenkäytettävien puurakenteiden laatu on määräytynyt jo puun kasvaessa. Vanhimpien puurakennusten materiaali on yleensä huomattavasti laadukkaampaa ja tarkemmin valikoitua kuin 1900-luvun loppupuolen puumateriaalit ja vanhan puun patinoitunut ulkonäkö saattaa olla myös haluttava ominaisuus. Puussa alun perin olevat, lujuutta alentavat virheet (esimerkiksi oksat, vinosyisyys ja halkeamat) säilyvät siinä koko puun käyttöiän. Tämän vuoksi uudelleenkäytettävän puuosan käyttötarkoitusta ei kannata vaihtaa miettimättä esimerkiksi lattialankusta runkotolpaksi. Koska puun alkuperäisiä ominaisuuksia ei yleensä tunneta, puun kantavuutta ja lujuusominaisuuksia on erittäin vaikea arvioida.

Mikrobivaurioituneiden rakenneosien käyttöä ja käyttökohdetta kannattaa harkita tarkkaan, jottei niistä jatkossa aiheudu sisäilmahaittaa. Lahovaurio sen sijaan heikentää puun kantavuutta. Vauriot ovat yleensä paikallisia, joten puuosia voidaan mahdollisesti vielä käyttää, kun vauriot on poistettu. Puurakenteiden haitta-aineet eivät yleensä ole puussa itsessään. Rakennuspuussa esiintyviä haitta-aineita ovat lähinnä kyllästeet, kuten kreosootti ja pentakloorifenoli. Molemmat voi tunnistaa helposti voimakkaasta hajustaan.

Uudisrakentamista tulisi kehittää, jotta purkupuun käyttökohteita voisi laajentaa

Purkupuulle voidaan keksiä monenlaisia käyttökohteita niin tapahtumiin liittyvistä tilapäisrakenteista kuormalavoihin, pienistä puisista käyttöesineistä huonekaluihin ja ulkorakennuksiin. Lyhyttä purettua puutavaraa voitaisiin mahdollisesti hyödyntää myös tehdasvalmisteisten elementtien (pien- ja suurelementit, CLT) valmistuksessa.

Uudisrakentamisessa liitostekniikan kehittäminen edistäisi tulevaisuudessa purkupuun uudelleenkäyttöä materiaalina, koska hyvien liitostapojen vuoksi puu olisi helpompaa, nopeampaa ja edullisempaa purkaa. Tällaisia liitoksia olisi hyvä kehittää erityisesti rankarakenteille ja massiivipuulevyille. Rankarakenteisiin perustuvissa elementtijärjestelmissä erityisesti elementtien välisiä liitoksia tulisi kehittää, jolloin rakenneosat voitaisiin uudelleen käyttää kokonaisina elementteinä.

 

Teksti: Sanna Lindgren

Kuvat: Jaakko Aaltonen

Lähteet:

Huuhka, S., Köliö, A., Annila, P., Poti, A. 2018. Puurakenteiden uudelleenkäyttömahdollisuudet. Tutkimusraportti 165. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 15.8.2018. file:///C:/Users/Salin/AppData/Local/Temp/Puurakenteiden_uudelleenka_ytto_mahdollisuudet-1.pdf

 

Nykyajan lapsille kierrätys on arkipäivää

Porin vihertietokeskuksessa voi tutustua kompostointiin ja saada tietoa jätteiden lajittelusta sekä kierrätyksestä. Vihertietokeskuksella järjestetään myös teemapäiviä näiden asioiden tiimoilta. Otimme vierailulle mukaan 7-vuotiaan Helmin. Helmille kierrätys ja lajittelu oli jo tuttua, sillä ekaluokkalainen on kuullut koulussa paljon aiheesta ja kotonakin jätteet lajitellaan. Kyselimme Helmiltä hänen ajatuksiaan kierrätyksestä. Hän kertoi, miten kierrätys on hänen mielestään todella tärkeää, koska luontoa ei saa roskata ja kaikki, mikä voidaan, pitää käyttää uudelleen. Helmi mielsi lajittelun vaivattomaksi, jokapäiväiseen elämään kuuluvaksi. Paikalla oli järjestetty lapsille lajittelutehtävä. Tehtävä sujui seitsemänvuotiaalta helposti. Roskat sujahtivat nopeasti oikeisiin ämpäreihin, hankalinta oli selvittää, mitä kussakin ämpärissä luki. On hienoa huomata, miten lapset mieltävät lajittelun ja kierrätyksen normaaliksi, arkeen kuuluvaksi asiaksi. Hyvä, että lapsia ohjataan myös koulussa ympäristöasioihin ja kerrotaan näiden asioiden tärkeydestä.

Ekaluokkalainenkin hallitsee lajittelun salat. Vihertietokeskuksen lajittelutehtävä kompostointipäivänä testasi lasten lajittelutaidot.

Kaatopaikalle päätyvä jäte on hukattua materiaalia ja energiaa. Kierrätys mahdollistaa jätteen tehokkaan hyötykäytön

Kierrätystoiminnassa jäteperäistä raaka-ainetta käytetään tuotteiden tai materiaalien valmistuksessa uuden raaka-aineen sijaan. Kierrätysmateriaali kuluttaa neitseelliseen luonnonvaraan verrattuna yleensä vähemmän energiaa ja vähentää siten myös kasvihuonekaasupäästöjä. Esimerkiksi alumiinin sekundäärituotannossa energiankulutus pienenee noin 90 prosentilla alumiinin primäärituotantoon verrattuna. Kierrätys myös vähentää uusien luonnonvarojen käyttöä, jolloin luonnonvarat voidaan jättää tuleville sukupolville tai käyttää muuhun tarkoitukseen

Hyvä organisointi ja kierrätyspisteen läheisyys helpottaa jätteiden lajittelua

Jätteiden lajittelua on helppo toteuttaa varsinkin kerrostalo- ja rivitaloalueilla, sillä jätelaki velvoittaa jätteiden lajitteluun taloyhtiössä.  Kotiin on hyvä hankkia erilaisille jätteille omat keräysastiansa, josta ne on hyvä toimittaa taloyhtiön kierrätyspisteelle. Hyvän lajittelun ja kierrätyksen onnistuminen helposti vaatii hieman organisointia kotona. Yleensä taloyhtiöstä löytyvät jäteastiat energiajätteelle, sekajätteelle, biojätteelle, paperille ja kartongille. Jos lasin- ja metallinkierrätysastiat puuttuvat, jätteet voi viedä yleiseen kierrätyspisteeseen. Taloyhtiöiden kannattaa suosia kierrätystä myös taloudellisesta näkökulmasta, sillä sekajätteestä joutuu maksamaan kovimman hinnan.

Pientalojen asukkaiden kannattaa myös lajitella paperit ja pahvit, lasijätteen ja metallin erilleen sekajätteestä, ja viedä ne hyötyjätepisteelle. Hyötyjätepisteillä kerättävät lajitellut jätteet kierrätetään materiaaleina: on tärkeää säästää luonnonvaroja uusiokäyttämällä paperia, metalleja ja lasia. Monet pientaloasukkaat ovat myös hankkineet yhteisesti esimerkiksi biojätteen keräyspisteen, joka on lisännyt pientaloasukkaiden orgaanisen jätteen kierrätystä.

Kierrätystä helpottaa, kun hankkii kotiin jokaiselle jätejakeelle oman keräysastian.

 

Teksti: Sanna Lindgren ja Susa Hagner

Kuvat: Sanna Lindgren

Ilmastoystävällistä ruokaa – ainutlaatuinen puisto ja hortoilua lähiluonnossa

Asuntomessujen yhteyteen on rakennettu ainutlaatuinen ruokapuisto. Ruokapuiston idea lähti alun perin kansalaisaloitteesta. Puisto sijaitsee Hevosluodossa, siirtolapuutarhan läheisyydessä. Ajatuksena on, että ruokapuisto on kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä. Puistoon on istutettu muun muassa hedelmäpuita, marjapensaita ja erilaisia hyötykasveja. Lähtökohtina ovat kaupunkiviljely, lähiruoka ja yhteisöllisyys. Kaupunkilaiset saavat käydä hakemassa ruokatarpeita puistosta, mutta vain omaan käyttöön, jotta antimia riittää mahdollisimman monelle.

Puisto perustuu permakulttuuriin, mikä tarkoittaa rakennetun ympäristön suunnittelua luontoa kunnioittaen, ja ympäristön kuluttamisen sijaan se rikastuttaa lähiympäristön monimuotoisuutta. Ruokapuisto on ainutlaatuinen, sillä se on yksi ensimmäisistä Suomesta. Ulkomailla vastaavanlainen löytyy muun muassa Yhdysvalloista, Seattlesta.

Ruokapuistossa kasvaa monenlaisia kasveja, marjoja ja hedelmäpuita.

Luonnosta saa villiä ravintoa

Ruokaa meillä on toki metsät pullollaan. Loppukesästä metsä on täynnä marjoja ja syksyllä sieniä, mutta kuinka monelle tulee mieleen hortoilla luonnossa ja hyödyntää villivihanneksia? Luonnossa villinä kasvaneet vihannekset ovat todellista superruokaa, täynnä vitamiineja ja hivenaineita oleva ruoka on todellista lähiruokaa, eikä hiilijalanjälki kasva syödessä. Korvaamalla neljäsosan ruoantarpeestasi kasvukaudella (4 kk) itse kasvatetulla ja kerätyllä ruoalla voit vähentää päästöjäsi noin 150 kg CO2-ekv. vuodessa.

Villivihanneksia löytyy joka puolelta ympäriltämme, metsistä ja niityiltä. Villivihanneksia kerätessä pitää kuitenkin huomioida muutama seikka. Keräyspaikan pitää olla riittävän kaukana autoteistä, eikä ojanpientareilta välttämättä kannata kerätä. On hyvä myös oppia tunnistamaan kasvit kunnolla, jotta on varma, mitä kerää: monet hyödynnettävät ja myrkylliset kasvit voivat olla ulkonäöltään kovin samanlaisia. Hortoilureissulle on hyvä ottaa mukaan, lainata vaikka kirjastosta, aiheeseen sopiva kirja, ja siltikin poimia vain aivan varmasti tunnistamiaan kasveja.

Hyvässä kirjassa on paljon havainnollistavia kuvia ja neuvoja siihen, millä tapaa villivihanneksia voi käyttää.

Hyvässä kirjassa on paljon havainnollistavia kuvia ja neuvoja siihen, millä tapaa villivihanneksia voi käyttää.

Luonnonantimia voi hyödyntää monella tapaa

Villivihanneksia voi hyödyntää monella tapaa. Luonnostamme löytyy paljon hyviä ruokakasveja, myös lääkinnällisiin tarkoitukseen soveltuvia kasveja on useita. Kasvista riippuen, ne voidaan käyttää joko tuoreena tai tehdä kuivatuista kasveista esimerkiksi teetä. Hiostus eli fermentointi on myös yksi keino saada kasvista hyödylliset ainesosat käyttöön. Salaattiin kasvit kannattaa käyttää tuoreena, eikä niitä tarvitse välttämättä huuhdella, sillä niiden pinnalla on siitepölyä, joka on itsessään hyvin ravinnepitoista.

Villivihanneksista valmistuu monenlaisia herkkuja

Mitä sitten kannattaa kerätä luonnosta? Hyvän salaatin voi tehdä esimerkiksi maitohorsman, voikukan-, apilan-, vadelman-, mustaviinimarjan- sekä koiranputken lehdistä. Siankärsämön lehdet sopivat erinomaisen hyvin tomaatin kaveriksi. Saksankirvelin siemenistä saa hyvää makua moneen ruokaan tai teehen, sillä sen siementen maku muistuttaa aniksen makua. Nokkonen on todella rautapitoinen ja ravintorikas kasvi. Kotona nokkosten päälle kannattaa kaataa kiehuvaa vettä, jolloin ne antavat periksi, eivätkä aiheuta enää polttavaa tunnetta. Tämän jälkeen nokkosesta voi valmistaa esimerkiksi keittoa, pestoa tai vaikka suolaisen piirakan. Keväällä kannattaa kerätä kuusenkerkkiä, niistä saa erinomaisen lisukkeen salaattiin, kun sekoittaa ne itsetehtyyn majoneesiin. Kuusenkerkistä voi myös tehdä siirappia ja nauttia talvella flunssalääkkeenä. On hyvä muistaa, että kuusenkerkkien ja muiden puuvartisten kasvien antimien kerääminen vaatii metsänomistajan luvan.

Tässäkin mäessä on monenlaista, ravinnepitoista, syötävää vaikka salaattiin

 

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren