Energiatehokkuudesta ja hiilijalanjäljestä

 

Pienempi hiilijalanjälki rakentamisessa on suoraan verrannollinen käytetyn rakennusmateriaalin määrään ja laatuun. Pohjolan ilmasto asettaa omat reunaehdot rakennuksille, lämmitykselle ja materiaaleille. Tasapainon löytäminen rakennusten eristämisen, lämmityksen, ilmanvaihdon ja asumisviihtyvyyden välillä määrittelee sen, minkälaisia rakennuksia täällä tehdään. Asuinrakentamisen standardit ovat aikojen kuluessa muotoutuneet tietynlaisiksi. Moni asia on muuttunut ja tulee edelleen muuttumaan. Matkalla on tehty onnistuneita ratkaisuja myös uusien materiaalien ja työtapojen käytössä. Valitettavasti epäonnistumisiakin mahtuu mukaan.

”Pienempi hiilijalanjälki rakentamisessa on suoraan verrannollinen käytetyn rakennusmateriaalin määrään ja laatuun.”

Suunnittelua ja rakentamista ohjataan lakien, asetusten ja valvonnan avulla. Esimerkiksi vuoden 2018 alussa voimaan tulleet uudet asetukset asettavat rakennuksille määräyksiä, joilla pyritään yhä energiatehokkaampiin rakennuksiin. Asetuksissa heijastuu myös tavoite pienentää rakennusten hiilijalanjälkeä. Vaikka asetukset ohjaavat rakentamista, on valinta siitä, minkä tyyppisiä rakennuksia tehdään, aina lopulta asunnon käyttäjän tai omistajan. Asunnon koko, tilasuunnittelu, materiaalit, energiaratkaisut ja sijainti ovat tekijöitä, jotka lopulta ratkaisevat syntyykö vuokrasopimus, osto- tai rakentamispäätös. Suurimmassa osassa asunnonvalintatilanteista hiilijalanjäljen pohdinta jää varmasti tekemättä. Asia on lisäksi varsin hankalasti arvioitavissa. Rakennusten energiatodistus helpottaa jossakin määrin asiaa, mutta ei kerro juuri mitään itse rakennusmateriaalien hiilijalanjäljestä.

Energiamerkinnät asunnoissa

Kuluttajalaitteista tutut energiamerkinnät ovat tulleet myös asuntojen vuokraus- ja myynti-ilmoituksiin. Lisäksi uudisrakennuksen lupahakuprosessissa vaaditaan laskelmat rakennuksen energiatehokkuudesta (E-luku). E-luvun perusteella rakennukset luokitellaan luokkiin A:sta G:hen. Todistuksessa A luokka on energiatehokkuudeltaan paras. Asumisen tällaisessa talossa voidaan olettaa olevan käyttökustannuksiltaan edullista ainakin verrattuna heikomman E-luvun taloihin. Laskennalliset arvot eivät tietenkään kerro koko totuutta, vaan energiakulutuksen tasoon vaikuttaa asukkaiden oma toiminta. Huonelämpötilan nosto yhdellä asteella nostaa lämmityskustannuksia keskimäärin viisi prosenttia. Lämmönsäätöjärjestelmän asetuksiin kannattaa siis perehtyä. Samanlaisia energiasyöppöjä voivat olla esimerkiksi valmiustilassa olevat kuluttajalaitteet, liian pitkään lämmitetty sauna, ylipitkät suihkut, väärin säädetty ilmastointijärjestelmä jne. Sähkölasku onkin usein hyvä mittari myös oman asumisen hiilijalanjäljen arvioimiseen.

”Sähkölasku onkin usein hyvä mittari myös oman asumisen hiilijalanjäljen arvioimiseen.”

Asunnon toimivat, omiin tarpeisiin mitoitetut tilat ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä asuntojen valinnassa. Tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä ja mieltymykset erilaisia. Luonnollisesti pienemmän asunnon rakentamiseen ja ylläpitoon kuluu vähemmän energiaa. Asumisviihtyvyydestä ei tulisi kuitenkaan tinkiä. Suunnittelun, rakentamisen ja kaavoituksen vastuu korostuu siinä, ettei palata liian ahtaan asumisen aikaan painottamalla pienten asuntojen tuotantoa. Ei edes energiatehokkuuden varjolla. Tälläkin hetkellä monet asuvat liian ahtaasti tai huonokuntoisissa asunnoissa yksinkertaisesti siitä syystä, ettei suurempaan tai parempikuntoiseen asuntoon ole varaa.

Kuva: Puu on usein käytetty runkomateriaali pientaloissa. Se myös sitoo hiilidioksidia koko rakennuksen elinkaaren ajan.

Kirjoittanut: Jaakko Aaltonen

 

Lisätietoja energiatehokkuuden määräyksistä: http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Rakentamismaarayskokoelma/Energiatehokkuus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *