Julkaistu

Bioenergiaa verrattiin lähiruokaan – World Sustainable Energy Days 27.2.2019

World Sustainable Energy Days -konferenssi järjestetään Itävallassa Welsissä 27.2.-1.3.2019. Kirjoitamme blogikirjoituksia kunkin päivän ydinasioista.

Osallistujia konferenssiin on yli 600 yli 60 maasta. Konferenssi keskittyy mm. eurooppalaisiin pellettimarkkinoihin, energiatehokkuuspolitiikkaan, nuorten tutkijoiden tukemiseen sekä teollisuuden energiatehokkuuteen.

Vuoden 2019 konferenssi alkoi pellettikonferenssilla, sekä nuorten tutkijoiden konferenssilla. Pellettimarkkinoista olivat puhumassa mm. Gilles Gauthier Bioenergy Europesta ja Maria Michela Morese Global Bioenergy Partnershipistä. Sektorin edustajat eivät pelänneet nostaa esille alaa koskettavaa ilmanlaatukysymystä pellettien polttoainekäytössä. Pääpaino puheenvuoroissa oli kuitenkin markkinatilanteen kuvauksessa ja alan kehityksen ja edistämisen toimissa.

”Bioenergia on ainut uusiutuvan energian lähde, joka voi tuottaa sähköä, lämpöä ja liikenteen polttoainetta.”

Maria Michela Morese korosti bioenergian roolia tulevaisuudessa. Bioenergia on ainut uusiutuvan energian lähde, joka voi tuottaa sähköä, lämpöä ja liikenteen polttoainetta. Sen käytössä tulee kuitenkin huomioida kestävyys, sillä esimerkiksi Paraguayssa vain n. 10% metsien käytöstä bioenergian lähteenä on kestävää. Moresen edustama organisaatio on julkistanut 24 indikaattoria, joilla voi arvioida ja monitoroida bioenergian kestävyyttä. Raportti ja indikaattorit ovat julkisesti saatavilla täällä.

”Politiikassa bioenergia ei kuitenkaan ole riittävän näkyvää, sillä bioenergian käyttö on keskittynyt kaupunkien ulkopuolelle.”

Gilles Gauthier nosti esille markkinoiden kasvamiseen liittyvän kriittisen asian. Polttoaineen saatavuus on varmistettava, jotta tilanne ei ehdi kumuloitua siihen, ettei ole polttoainetta saatavilla. Gauthierin ehdotuksia varmistustoimenpiteille olivat mm. polttoaineen tarpeen ennakoinnin kehittäminen sekä lainsäädännöllisesti kansallisen polttoainereservin muodostaminen.

Kansallisten lainsäädäntöjen vaatimukset vaikeuttavat kansainvälisen kaupan käymistä ja siten investointeja kapasiteetin lisäämiseen. Ohjaus toimiin tulisi tulla EU:n tasolta, jotta voidaan varmistaa EU:n sisämarkkinat ja siten polttoaineen saatavuus valtioissa, joilla oma tuotanto ei vastaa kysyntää. Politiikassa bioenergia ei kuitenkaan ole riittävän näkyvää, sillä bioenergian käyttö on keskittynyt kaupunkien ulkopuolelle. Tähän viitattiin paneelikeskustelussa, jossa mm. tuotiin esille, että EU:n keskeinen päätöksenteko on sijoittunut Brysseliin.

”Pellettejä verrattiin lähiruokaan, sillä energian raaka-aineeseen ja sen tuotantotapaan on mahdollista vaikuttaa ja tutustua.”

Paneelikeskustelussa painotettiin, että alan tulee panostaa kuluttajamarkkinointiin. Pellettejä verrattiin lähiruokaan, sillä energian raaka-aineeseen ja sen tuotantotapaan on mahdollista vaikuttaa ja tutustua.

Poliittisista keinoista ympäristöystävällisemmän energiantuotannon tukemiseen keskusteltiin paneelissa. Tähän liittyen yleisölle esitettiin kysymys. Lähes puolet oli sitä mieltä, että fossiilisten polttoaineiden verotusta tulisi korottaa. Muita vaihtoehtoja poliittisiksi toimiksi olivat fossiilisia polttoaineita käyttävien lämmitysjärjestelmien kieltäminen (18%), taloudellinen tuki teknologiainnovaatioille (24%), viestintä (12%) ja joku muu (2%).

Pellettien käyttö lämmönlähteenä on kasvanut entisestään. Euroopan suurimpia pellettien kuluttajia ovat Italia, Tanska, Saksa, Ranska ja Ruotsi. Suomi sijoittuu keskikastiin.

Konferenssin toisen päivän kuulumiset ovat luettavissa seuraavassa blogitekstissä loppuviikon aikana.

 

Teksti ja kuvat:

Aino Pelto-Huikko, Meri Olenius

Julkaistu

Rakennusten hiilijalanjäljen arviointi – ympäristöministeriön luonnos lausuntokierrokselle

Ympäristöministeriö julkaisi vuoden 2018 loppupuolella luonnoksen  rakennusten hiilijalanjäljen arviointiin tarkoitetusta menetelmästä. Se on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2019 aikana.

Rakennuksen elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä on tarkoitus ohjata lainsäädännöllä vuoteen 2025 mennessä. Hiilijalanjäljen laskenta siis koskee kokonaisvaltaisesti koko rakennusalaa, koska siinä huomioidaan rakennuksen koko elinkaari. Arviointimenetelmän on tarkoitus helpottaa hiilijalanjäljen laskentaa ja mahdollistaa, että laskenta on sujuva osa rakennusprosessia.

Rakentaminen ja asuminen aiheuttavat kolmanneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä

Maailmanlaajuisesti rakentaminen ja asuminen aiheuttaa noin 30% kasvihuonekaasupäästöistä ja kuluttaa noin 40 % primäärienergiasta. Suomen on tarkoitus vähentää päästöjään 80 % vuoteen 2050 mennessä ilmastolain mukaisesti, joten rakentamisen ympäristövaikutusten huomioon ottamisella on vaikutusta tavoitteen saavuttamiseksi.

Kaksi erilaista laskentamallia

Luonnos sisältää ohjeet kahteen erilaiseen tapaan laskea rakennuksen elinkaaren aikainen hiilijalanjälki. Laskenta voidaan toteuttaa yksinkertaisena tai tarkennettuna. Yksinkertaistettu menetelmä on tarkoitettu lähinnä suunnitteluvaiheen laskentaan. Siinä osa arvoista on annettu taulukkoarvoina ja todellisina lukuina arvioidaan vain materiaalin sekä ostoenergian hiilijalanjälki. Tarkennettua menetelmää voidaan käyttää,

kun hankkeen tiedot ovat tarkentuneet ja oletusten sijaan voidaan käyttää todellisia arvoja. Tämän lisäksi, uutena käsitteenä tässä yhteydessä, ohjeistetaan rakennukselle laskemaan hiilikädenjälki.

Rakennuksen hiilijalanjälki koostuu siis koko rakennuksen elinkaaren aiheuttamista päästöistä ja hiilikädenjälki ilmaisee positiiviset hyödyt, joita saavutetaan, kun rakennushanke toteutetaan.

Hiilikädenjälki ilmaisee positiivisia ilmastovaikutuksia

Hiilikädenjälki kuvaa sellaisia ilmastohyötyjä, joita voidaan saavuttaa rakennuksen elinkaaren aikana. Hiilikädenjälkeen sisältyy muun muassa materiaalien uusiokäyttö, materiaaleihin varastoitunut eloperäinen hiili sekä elinkaaren aikana materiaaleihin mahdollisesti sitoutuva hiilidioksidi.

Tällaisia hyötyjä voidaan saavuttaa esimerkiksi käyttämällä puuta. Puu sitoo kasvaessaan hiilidioksidia, jolloin käyttämällä puuta rakennusmateriaalina saavutetaan ilmastohyötyjä.

 

Puun lisäksi betonimateriaalin käyttö kasvattaa hiilikädenjälkeä

Merkittävä muutos aiempiin laskentatapoihin verrattuna luonnoksessa huomioidaan positiiviset ympäristövaikutukset myös betonimateriaalille. Aiemmin laskennassa betonin käyttö on huomioitu laskennassa vain päästöinä. Tässä luonnoksessa on otettu huomioon betonille ominainen karbonatisoituminen eli emäksisen betonimateriaalin neutralisoituminen sen kuivuessa. Tässä reaktiossa betonin sisältämät emäksiset aineet reagoivat ilman hiilidioksidin kanssa ja lopputuotteena syntyy neutraalia kalsiumkarbonaattia. Kalsiumkarbonaattia esiintyy luonnossa monessa muodossa, kuten kalkkikivenä, marmorina ja liituna. Tämä reaktio mahdollistaa betonin toimimisen puun tavoin hiilinieluna.

Puu ja betonimateriaalit vaikuttavat rakennuksen hiilikädenjälkeen

Raja-arvot vaikuttavin keino päästöjen vähentämisessä

Luonnoksen yksi tarkoitus on luoda työkalu, jonka avulla olisi helppo arvioida ja seurata rakennuksen hiilijalanjälkeä.

Ympäristöministeriö antoi Teknologian tutkimuskeskus VTT:lle toimeksiannon arvioida vähähiilisen rakentamisen tiekarttaan ehdotettujen ohjauskeinojen vaikuttavuutta. VTT:n arvion mukaan merkittävimpiä keinoja kasvihuonekaasujen vähentämiseksi olisi asettaa kansallisen tason raja-arvo, joka kohdistuisi materiaaleista ja käytöstä aiheutuvien päästöjen yhteismäärään.

Raja-arvon pitäisi olla riittävän tiukka, mutta se tulisi asettaa harkiten ja rakennustyyppikohtaisesti. Raja-arvon asettaminen edellyttää kuitenkin rakennusalan ammattilaisilta osaamista ja riittävän hyvät työvälineet päästötietojen laskemiseen.

 

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren

Lähteet:

Ympäristöministeriön www-sivut. Viitattu 19.2.2019. http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Rakentamisen_ohjaus/Vahahiilinen_rakentaminen/Vahahiilisessa_rakentamisessa_on_potenti(48543)

Ympäristöministeriön www-sivut. Viitattu 19.2.2019. http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Rakentamisen_ohjaus/Vahahiilinen_rakentaminen/Rakennusten_hiilijalanjaljen_arviointime(48507)

Betoniteollisuuden www-sivut. Viitattu 19.2.2019. https://betoni.com/tietoa-betonista/perustietopaketti/ominaisuudet-ja-edut/betonin-vaurioituminen/

Ympäristöministeriön www-sivut. Viitattu 19.2.2019. http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Rakentamisen_ohjaus/Arvio_vahahiilisen_rakentamisen_ohjauske(46172)

Julkaistu

Puun käytöstä pientalojen lämmityksessä

Perinteisesti suomalaiseen pientaloon on rakennettu tulisija joko päälämmönlähteeksi tai muun lämmitysjärjestelmän rinnalle. Lämmitysjärjestelmät ovat kehittyneet ja monipuolistuneet. Samaan aikaan asumistottumukset ja tilankäyttö rakennuksissa ovat muuttuneet. Merkittävä puun käyttö lämmityksessä vaatii aikaa ja varastointitilaa.

Useimmiten koti kannattaa lämmittää muulla kuin puulla, esimerkiksi kauko- tai maalämmöllä tai ilmalämpö­pumpulla. Uusien pientalojen lämmitysenergian kulutus asuinneliötä kohti on huomattavasti pienempää kuin vanhojen ja usein tulisija jää varsin vähälle käytölle. Kun rakennusta lämmitetään lämpöpumpulla, ei puun käytöllä päästä taloudellisessakaan mielessä kovin suuriin säästöihin, ellei puuta saada omasta metsästä.

Toisaalta ostoenergian hinnannousu näkyy lisääntyneenä puunpolttona pientalojen lämmityksessä. Talven kovina pakkasjaksoina sähköenergian käyttö on Suomessa huippulukemissa ja esimerkiksi varaavaa takkaa voidaan käyttää lisälämmön­lähteenä. Varaavassa takassa puita poltetaan vain pieni määrä kerrallaan. Iso osa lämpöenergiasta varastoituu tulisijan rakenteisiin ja vapautuu huoneeseen pikkuhiljaa.

” Lähes kaikkien uusien omakotitalojen vakiovarusteisiin kuuluu tulisija”

Tulisija on tarpeellinen myös sähkökatkojen aikaan, jolloin muuta lämmitystä ei voida käyttää. Talvimyrskyjen takia monen omakotitalon lämmitys on ollut täysin puulämmityksen varassa pitkiäkin aikoja.

Lähes kaikkien uusien omakotitalojen vakiovarusteisiin kuuluu tulisija.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka puu on uusiutuva luonnonvara, liittyy sen energiakäyttöön samoja ongelmia kuin fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Puuhun varastoitunut hiilidioksidi vapautuu poltossa ilmaan ja sen uudelleensitomiseen kasvaviin puihin vie suhteellisen pitkän ajan. Puun pienpoltossa polttoprosessi on usein puutteellinen ja ilmaan vapautuu tarpeettoman paljon hiukkaspäästöjä. Päästöjen haittoja voidaan vähentää oikealla polttotekniikalla ja oikeanlaisilla tulisijoilla.

Päästöjen synnyn kannalta haitallisinta on, jos tulipesä ahdetaan täyteen ja palamista pitkitetään pienellä ilmamäärällä. Esimerkiksi varaavaan uunin polttopuumäärä on 3–5 kg pesällistä kohti. Ensimmäisessä pesällisessä vähemmän ja pienempiä noin 5 cm halkaisijaltaan olevia pilkkeitä ja toisessa pesällisessä hieman suurempia n. 1 kg suuruisia puita. Pilkkeet tulee latoa pesään siten, että ilma pääsee kulkemaan polttopuiden väleistä ja vapaata tilaa pitää olla 1/3 tulipesän korkeudesta. Puita lisätään vasta kun edelliset ovat palaneet lähes hiillokselle. Hehkuva hiillos luovuttaa lämpöä 25–50 % puun energiasisällöstä ja hiilloksella olevan pesän ilmavirtausta pienennetään. Hormipellit suljetaan kuitenkin vasta kun hiillos on palanut loppuun.

Tulisijat ovat kehittyneet ja esimerkiksi pesän parantuneella ilmavirtauksella aikaansaadaan parempi polttoprosessi. Tehdasvalmisteisten uunien myötä päästöjen arviointi on luotettavammalla pohjalla ja päästöt kontrolloidumpia. Paikalla muurattuihin uuneihin on tehty vuosien kuluessa parannuksia ja uusia innovaatioita, jotka johtavat esimerkiksi täydellisempään savukaasujen palamiseen, on tuotu markkinoille. Jotkin puulämmitteiset kiukaat ovat jo varsin energiatehokkaita ja vähäpäästöisiä, mutta pääsääntöisesti kiuasvalmistajilla on vielä paljon tehtävää tässä suhteessa.

Pienhiukkaset puunpolton ongelma

Pääkaupunkiseudulla vuonna 2014 tehdyn selvityksen mukaan tulisijojen hiukkaspäästöt ovat siellä samaa suuruusluokkaa kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt. Puunpoltosta vapautuvat pienhiukkaset vaikuttavat asuinalueiden ilmanlaatua heikentävästi ja aiheuttavat suurempina pitoisuuksina kohonneen terveysriskin. Noki ja osa tuhkasta kulkeutuu palokaasujen mukana ilmaan. Pienhiukkaset kulkeutuvat hengityselimistöön ja riippuen altistuksen määrästä aiheuttavat varsinkin herkistyneillä ihmisillä oireita ja lisäävät sairastumisriskiä. Puun pienpolton yleistyessä kuntien terveydensuojeluviranomaisille tehdyt polttoa koskevat savuvalitukset ovat lisääntyneet.

Nokipäästöillä on myös ilmastovaikutuksia. Varsinkin pohjoisilla alueilla nokihiukkaset laskeutuessaan lumen pinnalle nopeuttavat sen sulamista. Paljastunut maan pinta imee auringonvaloa ja lämpöenergiaa lämmittäen omalta osaltaan ilmastoa.

Joka tapauksessa puuta tullaan vielä pitkään käyttämään asuntojen lämmittämiseen ja sen määrä pysyy arvioiden mukaan samana tai jopa lisääntyy lähivuosina. Sen takia tulisijojen hyvä tekninen taso ja oikeanlainen polttaminen ovat päästöjen vähentämisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä, joilla haitallisia päästöjä voidaan vähentää.  Muutama perusasia, joilla saadaan mm. noen muodostumista vähenemään, on hyvä muistaa:

  • Polta vain kuivaa puuta.
  • Säilytä polttopuut ilmavassa paikassa ja suojassa sateelta.
  • Puunpoltossa käytettävä lämmityslaite pitää nuohota säännöllisesti.
  • Sytytä polttopuut pesään ladottujen pilkkeiden yläosasta.
  • Huolehdi palamisprosessin riittävästä ilmansaannista.
  • Älä polta roskia.

Hyvä opas oikeanlaiseen puunpolttoon löytyy tästä linkistä https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2008/VTT-R-10553-08.pdf

 

Teksti ja kuva: Jaakko Aaltonen

Lähteet:

Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2014. HSY:n julkaisuja 2/2016. Helsinki. Viitattu 2.1.2019

https://www.hsy.fi/sites/Esitteet/EsitteetKatalogi/Julkaisusarja/2_2016_Tulisijojen_kaytto_ja_paastot_2014.pdf

Alakangas, A. Erkkilä, H. Oravainen, 2008. Tehokas ja ympäristöä säästävä tulisijalämmitys. Polttopuun tuotanto ja käyttö. VTT. Jyväskylä. Viitattu 2.1.2019

https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2008/VTT-R-10553-08.pdf

 

Julkaistu

Rakennusten ilmanvaihdosta energiankulutuksen näkökulmasta

Rakennusten ilmanvaihto on välttämätöntä rakennusten käyttökelpoisuuden ylläpitämiseksi. Se tarkoittaa käytännössä likaisen ilman korvaamista uudella puhtaalla ilmalla.

Koko rakennuksen ilmamäärä tulee vaihtua käyttötarkoituksen mukaan tietyllä tehokkuudella ja ilmamäärillä. Esimerkiksi tavallisen pientalon ilman tulisi vaihtua käytön aikana vähintään kerran kahdessa tunnissa.

Ilma vaihtuu rakennuksessa hallitusti ja hallitsemattomasti. Suunniteltu ilmanvaihto voidaan toteuttaa rakennuksessa koneellisesti tai painovoimaisesti. Se, että poistoilman lämpöenergian otetaan nykyisin talteen edellyttää asianmukaisia ilmankäsittelykoneita. Käytännössä tämä on merkinnyt painovoimaisten rakennusten hyvin vähäistä määrää uudistuotannossa ja käytännössä lähes kaikki uudet rakennukset varustetaan lämmöntalteenotolla varustetulla ilmanvaihtolaitteistolla.

” Ilmanvaihtojärjestelmän hallittu säätäminen ja tasapainottaminen on edellyttää riittävän tiiviitä rakenteita.”

Hallitsematon, erilaisista ilmavuodoista johtuva, ilmanvaihto pyritään saamaan mahdollisimman pieneksi. Täysin tiivistä rakennusta on käytännössä mahdotonta tehdä mutta huolellisella suunnittelulla, toteutuksella ja valvonnalla vuotoilmasta johtuvat haitat voidaan minimoida. Samalla hallitun ilmanvaihdon tulee toimia riittävällä tasolla, jossa rakennuksen tulo- ja poistoilmavirrat ovat tasapainossa.

Ilmanvaihtojärjestelmän hallittu säätäminen ja tasapainottaminen on edellyttää riittävän tiiviitä rakenteita. Toisaalta tiiviys vaatii myös tarkkuutta koneellisen ilmanvaihdon ilmavirtojen säädössä. Epätasapaino johtaa rakennuksessa helposti ei toivottuihin paine-eroihin suhteessa ulkoilmaan.

Höyrysulun läpäisyt vaativat erityistä huomiota. Tavallisia vuotokohtia ovat ikkunat ja ovet sekä ulkoseinien liitokset ylä- ja alapohjiin. Vuotokohdista siirtyy, lämmön lisäksi, sisäilman kosteus rakenteisiin ja mahdolliset epäpuhtaudet huoneilmaan. Uudisrakennusten tiiviys on parantunut huomattavasti verrattuna vanhaan rakennuskantaan. Energiatehokkuuden kannalta vaikutus on merkittävä.

Läpivienti toteutettu erityisellä läpivientitiivisteellä

Ilmanvaihdon energiakulutus koostuu itse koneen puhaltimien, tuloilman lämmittämisen tai jäähdyttämisen, poistoilman mukana poistuvan sekä ilman kuivattamiseen tai kostuttamiseen käytetystä energiasta. Ilmanvaihtokoneiden energiatehokkuus ja tekniikka on vaatimusten myötä parantunut. Esimerkiksi poistoilman lämpöenergiasta saadaan suurin osa talteen ja sitä voidaan käyttää tuloilman tai muun lämmityksen tarpeisiin.

Rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän energiatehokkuutta voidaan parantaa erilaisilla ohjausjärjestelmillä. Niillä voidaan ohjata koneita tarpeenmukaisesti. Käyttöajan ulkopuolella rakennuksessa voidaan pudottaa ilmamääriä tai vastaavasti tehostaa ilmanvaihtoa tiloissa, jos kuormat jostain syystä lisääntyvät. Ilmanvaihdon käytönaikainen seuraaminen, huoltaminen mittaaminen ja säätäminen ovat niiden tavoitteiden mukaisen toiminnan ja energiakulutuksen kannalta tärkeitä tekijöitä. Lukuisten sisäilmaongelmien taustalta löytyy valitettavan usein puutteelliset huoltotoimet ja vajavaisesti toimiva tai suunnitelmista poikkeava järjestelmä.

Pientalon lämmöntalteenotolla varustettu ilmanvaihtokone sisältää tulo- ja poistoilmapuhaltimet. Kanaviston sijoittaminen lämmöneristyksen sisäpuolelle vähentää lämpöhäviötä.

 

Teksti ja kuvat: Jaakko Aaltonen

Lähteet:

J. Vinha, M. Korpi, T. Kalamees, J. Jokisalo, L. Eskola, J. Palonen, J. Kurnitski, H. Aho, Mikko Salminen, Kati Salminen, M. Keto. 2010. Asuinrakennusten ilmanpitävyys, sisäilmasto ja energiatalous. Tampere. Viitattu 21.10.2018

https://docplayer.fi/3169268-Asuinrakennusten-ilmanpitavyys-sisailmasto-ja-energiatalous.html

Julkaistu

Hiilijalanjälkeä luvataan pienentää pyöräilemällä ja kierrättämällä.

Autoilun vähentäminen, jätteiden lajittelu ja kierrätys ovat helppoja tapoja, joilla jokainen meistä voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Järjestimme ihmisille kyselyn, jossa tehtiin lupauksia oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Noin kolmannes voisi jättää auton talliin ja käyttää kulkemiseen sijaan julkista liikennettä, polkupyörää tai omia jalkojaan. Lupauksista jätteiden lajittelu ja kierrätys oli toiseksi yleisin hiilijalanjälkeä pienentävä teko. Asumiseen liittyviä lupauksia olivat vedenkäytön vähentäminen sekä huoneen lämpötilan alentaminen. Lämpöpumppua ja aurinkosähköä luvattiin käyttää muutaman kodin lämmityksessä ja kertoi joku suunnitelleensa öljylämmityksen vaihtamista vesi-ilmalämpöpumppuun.

Lupaukset, yhteensä 55 kappaletta, tehtiin lokakuun loppupuolella järjestetyillä Paras Koti -messuilla Porin Karhuhallissa. Rakentamisen ja sisustamisen lisäksi messuilla oli esillä muun muassa energia- ja ympäristöasiat. Vähä0-hanke oli yhdessä Porin kaupungin Circwaste-hankkeen sekä jäteneuvonnan kanssa kertomassa rakentamisen hiilijalanjäljestä, uusiutuvasta energiasta, kierrätyksestä sekä jätteiden lajittelustakin.

Messupiste valmiina Paras koti -messujen vierailijoille.

 

Teksti ja Kuvat: Sanna Lindgren

Julkaistu

Uusia ratkaisuja ja visioita – Indoor air summer School 24.8.2018

Satakunta -hankkeen järjestämän seminaarin toisen päivän teemana oli tulevaisuuteen suuntaava ratkaisukeskeisyys. Päivä aloitettiin ruotsalaisvoimin, kun Lundin yliopiston professori Lennart Larsson esitteli hänen ja Johan Mattsonin tekemän tutkimuksen tuloksia cTrap -matosta, joka voisi olla yksi ratkaisu sisäilmaongelmien ehkäisyyn.  CTrap on kehitetty pysäyttämään ja sitomaan itseensä rakennusmateriaalien pintaemissioita, samalla tuote on lähes täysin avoin vesihöyryn kululle. Mattoa on käytetty jo useissa tutkimuskohteissa ja saatu hyviäkin tuloksia. Kuitenkin mattoa käyttäessä pitää muistaa, että esimerkiksi homevauriokohteissa rakennus vaatii edelleen kunnollisen peruskorjauksen, eikä matto yksin ratkaise ongelmaa. Tutkimuksissa oli lisäksi kohteita, joissa matto ei tuonut toivottua tulosta.

Ulla Haverinen-Shaughnessy kertoi meille ryhmänsä tutkimuksista sisäilman laadun monitoroinnista. Hän kertoi monitoroinnin haasteista ja hyödyistä. Haasteita on muun muassa sijainniltaan huonoon paikkaan asennetut sensorit tai sensorit, jotka eivät ole riittävän herkkiä, eivätkä tällöin anna tilasta todenmukaista kuvaa. Hyötyjä sisäilman sensoreista on esimerkiksi siinä, että tilan olosuhteet voidaan säätää automaattisesti käyttäjämäärien ja tarpeen mukaisesti, jolloin sisäilman laatu pysyy optimina ja samalla säästetään aikoina, jolloin tilassa ei ole käyttäjiä.

Valtioneuvoston kanslian Terveet tilat 2028 -hankkeen hankejohtaja, hallitusneuvos Marika Paavilainen kertoi hankkeen tämän hetkiset kuulumiset ja tiivisti, mitä hankkeella halutaan saada aikaan. Tärkeimpinä asioina Paavilainen piti tiedon kulkua, oikeanlaisen, tutkitun tiedon leviämistä mahdollisimman laajalle. Hän toivoi myös, että seuraavan kymmenen vuoden aikana saataisiin kehitettyä sosiaalisia palveluja sisäilmasta sairastuneille. Paavilainen piti tärkeänä myös sitä, että rakennusalan ja sisäilmaongelmiin erikoistuneen ammattilaisen palveluita olisi aina saatavilla, jolloin rakennus ja korjausaikaisten ongelmien sattuessa tieto olisi heti käsillä. ”Me emme pääse eroon sisäilmaongelmista, mutta me voimme hankkia tietoa, toimiaksemme nopeammin ja aikaisemmin.”  Ympäristövaliokunnan puheenjohtajan sekä sisäilmatyöryhmän jäsenen, kansanedustaja Satu Hassin viestin sisältö oli samankaltainen, tietoa on jaettava, sisäilman vaikutus terveyteen on tunnustettava ja sairaiden pitää saada asianmukaista hoitoa. Hän peräänkuulutti myös säännöllistä tietojen päivitystä ja asianmukaista koulutusta rakennusten sisäilmaa tutkiville henkilöille sekä sitä, että rakennukset tulisi tutkia säännöllisesti.

Tuula Putus kertoi SATAKUNTA -hankkeen sisällöstä ja kuulumisia hankkeen tiimoilta. Hankkeeseen osallistuvien kaupunkien korjaushankkeita seurataan ja tutkitaan useilla eri mittareilla. Haitoista ja hyödyistä tehdään analyysi, jonka avulla pyritään tuottamaan tietoa esimerkiksi oikeanlaisten rakennustapojen ja materiaalien käytöstä sisäilmaremonteissa. Hanke hyödyntää Turun yliopiston laajaa asiantuntemusta, tarkoitus on hyödyntää ja tutkia muun muassa uudenlaisia toksisuuden mittausmenetelmiä. Hankkeeseen on tarkoitus saada mukaan kuntia eri puolelta Suomea, jotta erilaiset ilmasto- ja geologiset olosuhteet Suomessa tulisi tutkimukseen mukaan. Pori on Satakunnan alueella luvannut toimia tiennäyttäjänä. Pori on myös haastanut mukaan naapurikuntia Satakunnasta.

Miten kunnissa voidaan toimia sisäilmaongelmien suhteen?

Näiden aiheiden lisäksi päivän aikana puhuttiin sisäilmasairaiden asemasta ja tilanteesta. Sairastuneiden puolesta luennoimassa oli Ruotsin sisäilmasairaiden, MCS Sweden -yhdistyksen edustaja Sven Olof Billö. Hän kertoi karuja lukuja Ruotsin asuntokannan kunnosta ja siitä, kuinka paljon Ruotsissa altistuu ihmisiä sisäilmaongelmille. Katja Pulkkinen toimii Suomessa vastaavassa järjestössä. Hänen edustamansa yhdistys, Homepakolaiset ry, on perustettu vuonna 2011. Yhdistys on jalostunut vuosien varrella ahkerien vapaaehtoistyöntekijöiden avulla asiallista tietoa tuottavaksi tukijärjestöksi sisäilmasairaille. Katja Pulkkinen kertoo, että heidänkin kokemuksensa mukaan juuri asiallisen tiedon tuottaminen ja jakaminen tulee tällä hetkellä todella tarpeen. Sairastuneet kokevat edelleen, että kaikki tieto on pirstaloitunutta ja sitä on ajoittain vaikeaa löytää.

Lopuksi pohdittiin kaikkien seminaariin osallistujien kesken, minkälaisia asioita pitäisi tehdä, miten toimia näiden ongelmien suhteen. Myös osallistujat kokivat tiedon lisäämisen yhdeksi tärkeimmistä asioista. Opintoihin pitäisi sisällyttää rakennusterveyden opintokokonaisuus eri alojen opiskelijoille. Koulutuksesta hyötyisi varmasti rakennusalan lisäksi ainakin sosiaali- ja terveydenalan tulevat ammattilaiset. Vanhoihin tutkimuksiin olisi hyvä saada jatkoa. Toivottiin myös, että rakennuksen valmistuessa lopputarkastukseen sisällytettäisiin sisäilman laadun mittaus. Tärkeänä teemana koettiin lisäksi sisäilmasairaiden aseman parantaminen ja esimerkiksi sisäilmasta sairastuneiden lasten koulunkäynnin mahdollistaminen sairastuneiden yhteisissä, muista erillään olevissa ryhmissä. Näin turvattaisiin lasten koulunkäynti ja vahvistettaisiin lasten sosiaalisia suhteita.

 

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren

Julkaistu

Karjarannan historiaa – tehdasalueen tilalla nyt moderni asuinalue

Porin superkesä on ohi, asuntomessut taputeltu ja talojen asukkaat saavat aloittaa tavallisen arjen Kokemäenjoen rannan kupeessa, Karjarannassa. Karjaranta on ollut nopeasti uudistuva alue Porissa, mutta on siellä ollut ennenkin monenlaista toimintaa. Asuntomessuvieraatkin saivat kokea alueen historiaa, kun yksi kohteista oli kunnostettu Shellin asuin- ja autovajarakennus, jonka historia ulottuu vuoteen 1937.

Kaikki porilaiset tuntevat Karjarannan ja useat myös sen historiaa. Sadan vuoden aikana siellä on ehtinyt tapahtumaan monenlaista. Hätilän asuinaluetta lukuun ottamatta, alue on ollut lähinnä pienten ja vähän suurempienkin yritysten käytössä. Historian aikana siellä on toiminut yli 200 yritystä. Karjarannasta voikin sanoa, että ”Kaikki sen tuntevat, mutta harva sieltä on kotoisin. Jatkossa asia muuttuu. Vaikka osa alueen rakennuksista on säilynyt, on iso osa purettu pois, uusien asuinrakennusten tieltä.

Kalanmyyntiä Karjarannassa
Karjarannan makasiinit
Makasiinien alue nykyään

Laidunmaalle syntynyt monenlaista toimintaa.

Tänä kesänä Karjaranta tulee tutuksi myös monelle Porin ulkopuolella asuvalle asuntomessuvierailijalle. Porin asuntomessujen aluehan sijaitsee Karjarannan ytimessä, vanhalla tehdasalueella.

Ennen teollistumista ja yritysten ilmaantumista Karjarannalle, alue on lähinnä toiminut Karjojen laidunmaana. Karjanomistajat ovat asuneet keskustan alueella, josta on ollut helppo viedä karja laiduntamaan joenrannan vehreälle alueelle. Alueelle perustettiin ensimmäinen ”lahti” teuraskarjalle, koska karjan teurastamisen määräykset tiukentuivat ja tarvittiin tilat, jotta lainsäädäntöä voitiin noudattaa. Paikalle tuli myöhemmin teurastuslaitos. Osuusteurastamon toiminta loppui vuonna 1993.

Nykyisen Puurilan lasiliikkeen rakennuksessa toimi meijeri 1900-luvun alusta lähtien.  Vuonna 1916 Puurilan taloon rakennettiin toinen kerros ja meijeri muutti pois tiloista muutaman vuoden kuluttua. Itse Puurilan lasiliikkeen talo on edelleen pystyssä Karjarannan alueen itäpäässä.

1900-luvun aikana alueella on toiminut muun muassa sahoja, makkaratehdas, satakunnan karjakeskus, huonekalutehdas sekä Jakobsonin konepaja ja Porin puuteollisuus oy. 1900-luvun puolen välin jälkeen alueella toimi ainakin kalavarasto, kuljetusliike, putkiliike, kiviliike, sepänpaja, porin oluen varasto, radioita valmistava yritys, kaasuyritys sekä Satakunnantyön toimitalo. Lama-aika näkyi alueella varsinkin erilaisten korjaamojen, kuten esimerkiksi autokorjaamojen lisääntymisenä.

Karjarannan alueen tehtaita
Pyöreä rakennus, jonka on suunnitellut 1949 arkkitehti Toivo Jäntti, hänet tunnetaan myös toisena Olympia stadionin suunnittelijana.

Asuntomessualueella on toiminut öljysatama, valimo sekä Rauma Repolan ammattikoulu

Asuntomessualue sijaitsee Karjarannan länsipäässä. Alue toimi öljysatamana ja se kaavoitettiin 2. maailmansodan aikaan. Kaavoituksen jälkeen toiminta muuttui ja alueelle rakennettiin sementtivalimo, jonka varastoja pystytettiin juurikin asuntomessualueelle. Tämän jälkeen alueella toimi vielä Rauma Repola.  Rauma Repola perusti paikalle ammattikoulun, jossa koulutettiin levyseppähitsaajia Rauma Repolan tarpeisiin.

Rauma Repolan vanhoja tehdasrakennuksia

Karjarannasta on rakennusten lisäksi kadonnut aikojen saatossa myös katuja, itse Karjarannantienkin paikkaa on vaihdettu. Kadonneisiin kadun nimiin lukeutuvat ainakin Hevosluodontie. Hevosluoto sijaitsee nykyään joen toisella puolella.
Tämän lisäksi kadonneita katuja ovat Talvitie, joka on kulkenut nimensä mukaisesti talvella joen yli,
Öljysatamantie, joka johti öljysatamaan ja
Polsankuja, joka sekin nimenä muuttanut muotoaan Polsanluodoksi, luoto sijaitsee hevosluodon lailla joen toisella puolella ja kuvaa tiettyä aluetta.

Karjarannan historiaan mahtuu monenlaista toimintaa ja alueen yritykset ovat työllistäneet tuhansia ihmisiä. Alue kehittyy ja toiminta muuttuu kaupungin mukana. Nyt on alueen vuoro asuttaa ihmisiä ja antaa ihmisten nauttia vehreästä rantamaisemasta. Nyt asuntomessujen päättymisen jälkeen on mielenkiintoista seurata, miten Karjarannan alue tästä eteenpäin muokkautuu.

Karjarannan kaunista rantamaisemaa
Historia ja nykyaika kohtaavat vanhalla karjarannantiellä, joka on nykyiseltä nimeltään nimeltään Karjapiha. Vasemmalla uusia asuinrakennuksia ja oikealla Puurilan lasitehtaan talo.

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren ja Susa Hagner

Lähteet:

Satakunnan museo – Karjarannan historiaa -kierros 27.6.2018.

Julkaistu

Vanhat ongelmat, uudet ratkaisut – Indoor air summer School 23.8.2018.

Sisäilmaongelmat eivät ole uusi juttu, Suomessakaan. Ongelmia on ollut vuosikymmeniä, nyt tarvitsemme ratkaisuja. Uuden, vuonna 2018 voimaan tulleeseen, lähes nollaenergiarakentamiseen liittyvään säädökseenkin sisältyy kohta terveellisestä ja turvallisesta rakennuksesta, mikä pitää sisällään myös sisäilmaan liittyvät asiat. Usein kuulee väitettävän, että Suomi ja suomalaiset painivat yksin sisäilmaongelmiensa kanssa, mutta näin ei kuitenkaan ole. 1990-luvun alusta sisäilmaongelmien parissa työskennellyt terveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus kertoo, ettemme ole ongelmien kanssa yksin. Tutkimuksia on tehty ympäri maailmaan ja tutkijat ovat huomanneet, että riippumatta maan sijainnista tai ilmasto-olosuhteista, tutkimustulokset ovat samankaltaisia.

Turussa järjestettävä Indoor air summer school -sisäilmaseminaari on Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen oppiaineen käynnistämän SATAKUNTA -hankkeen järjestämä kansainvälinen tapahtuma.  SATAKUNTA-hankkeen tavoitteena on vastata valtioneuvoston ja ministeriöiden Terveet Tilat 2028-hankkeen toimintaohjelman haasteeseen. Satakunta-hankkeen tavoitteena on saada mukaan sata suomalaista kuntaa. Tällä hetkellä yksi mukana olevista kunnista on Pori.

Päivän anti oli moninainen. Päivän aloittivat Uppsalan yliopiston ympäristölääketieteen professori Dan Norback sekä tohtori Juan Wang, jotka kertoivat tutkimuksistaan Kiinassa sekä muissa Aasian maissa sekä terveysongelmista, jotka liittyivät sisäilmaongelmiin. Näissä tutkimuksissa osoitettiin, että sisäilman kosteus- ja homeongelmilla, alitehoisella ilmanvaihdolla sekä muun muassa urbaanista ympäristöstä sisäilmaan kulkeutuvilla pienhiukkasilla on yhteys hengitysongelmiin ja astmaan. Tohtori Wang totesi väitöskirjatutkimuksessaan, että tulokset niin Kiinassa kuin Ruotsissa olivat samankaltaiset.

Ensimmäisenä seminaaripäivänä vertailtiin muun muassa Kiinan ja Ruotsin tilanteita sisäilman aiheuttamien terveysongelmien suhteen.

Päivän aikana pohdittiin myös ihmisen mikrobiston biodiversiteettiä eli sitä miten ihmisten mikrobiomin muutos on saattanut vaikuttaa siihen, että reagoimme sisäilman epäpuhtauksille herkemmin. Mikrobiomin muutokseen on taas mahdollisesti aiheuttanut erilaiset kemikaalit kuten lisäaineet sekä hyönteismyrkyt. Myös antibioottien negatiivinen vaikutus on saattanut muuttaa esimerkiksi suolistomme mikrobikantaa, joka on vaikuttanut immuniteettiin.  Mielenkiintoista oli myös huomio, kun tutkittiin, miksi suomalaisilla on venäläisiä enemmän hengitystieongelmia. Venäläisten ja suomalaisten mikrobikanta oli erilainen ja tiettyjä mikrobeja esiintyi venäläisillä huomattavasti enemmän.

Vanhoista ongelmista siirryttiin päivän aikana luontevasti ongelmien tutkimiseen. Tulsan yliopiston professori Richard Shaughnessy kertoi tutkimuksistaan ilmanvaihdon ja siivouksen vaikutuksista sisäilman laatuun. Hän oli tutkimuksissaan todennut, että useissa kouluissa ilmavirran taso jäi selvästi alle vaatimusten (ASHRAE), ollen keskimääräisesti 3,7l/s oppilasta kohden. Suomessa samaa asiaa oli tutkittu 60 koulussa Etelä-Suomessa, joissa siinäkin ilmavirran mediaani kulki 4 l/s:ssa oppilasta kohden. Tulevaisuudessa Shaughnessyllä onkin aikomus tutkia, miten oppilaiden terveyteen vaikuttaa, jos suosituksia nostettaisiin 30%:lla.

Shaughnessyn tutkimus perehtyi muun muassa ilmavirtojen määriin luokkahuoneissa.

Ilmavirrat ja tehokas ilmanvaihto nousi esille myös Voc-yhdisteisiin liittyvässä luennossa. Tohtori Helena Järnströmin tutkimuksessa juuri koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto vaikutti selkeästi pienentäen haitallisten orgaanisten yhdisteiden määrään ilmassa Rakennuksen ensimmäisen vuoden aikana verrattuna painovoimaiseen ilmanvaihtoon tai vain koneellisen poisstoilmanvaihtoon.

Päivän lopuksi käytiin läpi vielä toksilogista tutkimusta. Tuula Putuksen luotsaamassa Trossissa mukana oleva tutkija, Tohtori Janne Atosuo kertoi väitöstutkimuksestaan, jossa E.Coli bakteeriin on lisätty geeni, joka saa bakteerin loistamaan. Bakteeri lakkasi tuottamasta valoa, jos aine, jonka kanssa se joutui tekemisiin, oli toksinen. Tulokset korreloivat myös rakennuksen käyttäjien terveydentilaan sekä mikrobilöytöihin. Testi on myös toteutettu nisäkkäiden soluilla kuten villisian spermalla ja leukosyyteillä. Saimme kuulla myös muutamista muista vireillä olevista tutkimuksista, joissa perehdytään toksiinien tutkimiseen sisäilmasta, tulokset ovat lupaavia, mutta asiat vaativat vielä lisää tutkimista.

Seminaari jatkuu perjantaina 24.8. ja sen kuulumiset päivitetään blogiin alkuviikolla.

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren

 

 

Julkaistu

Purkupuun käyttömahdollisuudet

Puu on Suomessa merkittävä, ellei merkittävin rakennusmateriaali. Olemassa olevasta rakennuskannastamme noin 45 % on rakennettu puusta. Tällä hetkellä purkupuusta lähes kaikki poltetaan energiaksi. Historiallisten rakennusten korjaamiseen keskittyvät yhdistykset ja yritykset ylläpitävät ympäri Suomea lukuisia vanhojen rakennusosien ”varaosapankkeja”, mutta toiminta on purkupuujätteen kokonaismäärään nähden pientä. Tampereen teknillinen korkeakoulu tutki puurakenteiden uudelleenkäyttömahdollisuuksia ja sitä, miten erilaiset puurakenteet olisi mahdollista ottaa uudelleen hyötykäyttöön mahdollisimman tehokkaasti.

EU:n jätedirektiivi on asettanut tavoitteen, että 70 % rakennus- ja purkujätteestä olisi hyödynnettävä materiaalina vuoteen 2020 mennessä. Ellei puujätteelle löydy muuta hyödyntämistapaa kuin polttaminen, 70 %:n tavoitteen saavuttaminen edellyttää tällöin muiden purkumateriaalien täydellistä hyödyntämistä materiaalina (30 % purkujätteestä koostuu puusta).

Puurakentamisella on tällä hetkellä nostetta: ympäri Suomea on puukerrostalohankkeita ja onpa viime vuosina pystytetty muutamia julkisia rakennuksia hirrestäkin. Puulla halutaan korvata betoni- ja teräsmateriaalien käyttöä, sillä näiden materiaalien kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin puun.

Runkorakenne ja purkutapa vaikuttavat purkupuun hyödyntämiseen uusiomateriaalina

Rakennusosien ja rakenteiden sijainti vaikuttaa mahdollisuuteen uusiokäyttää purettavat rakenteet uudelleen materiaalina. Myös osien purettavuus, tekninen kunto sekä asumisterveyteen vaikuttavat seikat vaikuttavat uudelleenkäyttöön.

Erilaiset runkorakenteet vaikuttavat mahdollisuuteen käyttää puuta uudelleen materiaalina. Esimerkiksi hirsikehikko voidaan käyttää uudelleen sellaisenaan. Koska hirsien sovitus toisiinsa on käsityötä, pitää hirret numeroida ja keskinäinen järjestys säilyttää. Rankarakenteiden kohdalla asia on monimutkaisempi. Rankarungoissa ongelmana on muun muassa puutavaran pituus ja naulaisuus.

Materiaalin uusiokäyttöä ajatellen kannattaa miettiä, voiko rakennetta hyödyntää elementtinä. Purkaminen voi helpottua, jos elementtejä ei yritetä purkaa osiksi, vaan ne irrotetaan rungosta kokonaisina uudelleenkäyttöä varten.

Purkutapa on yksi olennainen asia, joka vaikuttaa purkupuumateriaalin uusiokäyttöön. Pientaloja puretaan yleensä käsityökaluilla siihen asti, kun kaikki säästettäväksi haluttu rakennusmateriaali on saatu irrotettua. Usein pientalot kuitenkin puretaan lähes kokonaan koneella. Käsin purkaen puutavara säilyisi parempilaatuisena uudelleenkäyttöä ajatellen, mutta menetelmä on hidas ja sen vuoksi kallis.

Hirsirakenteen yksinkertaiset liitokset mahdollistavat sen käytön uudelleen runkona. Hyvin säilyneitä rankarakenteita voisi mahdollisesti hyödyntää valmiina elementtinä.

Purkupuun lujuuteen vaikuttavat useat tekijät

Uudelleenkäytettävän puutavaran laatuluokittelu on haastavaa. Tällä hetkellä ajatellaan, että vanheneminen ei itsessään muuta puumateriaalin ominaisuuksia. Uudelleenkäytettävien puurakenteiden laatu on määräytynyt jo puun kasvaessa. Vanhimpien puurakennusten materiaali on yleensä huomattavasti laadukkaampaa ja tarkemmin valikoitua kuin 1900-luvun loppupuolen puumateriaalit ja vanhan puun patinoitunut ulkonäkö saattaa olla myös haluttava ominaisuus. Puussa alun perin olevat, lujuutta alentavat virheet (esimerkiksi oksat, vinosyisyys ja halkeamat) säilyvät siinä koko puun käyttöiän. Tämän vuoksi uudelleenkäytettävän puuosan käyttötarkoitusta ei kannata vaihtaa miettimättä esimerkiksi lattialankusta runkotolpaksi. Koska puun alkuperäisiä ominaisuuksia ei yleensä tunneta, puun kantavuutta ja lujuusominaisuuksia on erittäin vaikea arvioida.

Mikrobivaurioituneiden rakenneosien käyttöä ja käyttökohdetta kannattaa harkita tarkkaan, jottei niistä jatkossa aiheudu sisäilmahaittaa. Lahovaurio sen sijaan heikentää puun kantavuutta. Vauriot ovat yleensä paikallisia, joten puuosia voidaan mahdollisesti vielä käyttää, kun vauriot on poistettu. Puurakenteiden haitta-aineet eivät yleensä ole puussa itsessään. Rakennuspuussa esiintyviä haitta-aineita ovat lähinnä kyllästeet, kuten kreosootti ja pentakloorifenoli. Molemmat voi tunnistaa helposti voimakkaasta hajustaan.

Uudisrakentamista tulisi kehittää, jotta purkupuun käyttökohteita voisi laajentaa

Purkupuulle voidaan keksiä monenlaisia käyttökohteita niin tapahtumiin liittyvistä tilapäisrakenteista kuormalavoihin, pienistä puisista käyttöesineistä huonekaluihin ja ulkorakennuksiin. Lyhyttä purettua puutavaraa voitaisiin mahdollisesti hyödyntää myös tehdasvalmisteisten elementtien (pien- ja suurelementit, CLT) valmistuksessa.

Uudisrakentamisessa liitostekniikan kehittäminen edistäisi tulevaisuudessa purkupuun uudelleenkäyttöä materiaalina, koska hyvien liitostapojen vuoksi puu olisi helpompaa, nopeampaa ja edullisempaa purkaa. Tällaisia liitoksia olisi hyvä kehittää erityisesti rankarakenteille ja massiivipuulevyille. Rankarakenteisiin perustuvissa elementtijärjestelmissä erityisesti elementtien välisiä liitoksia tulisi kehittää, jolloin rakenneosat voitaisiin uudelleen käyttää kokonaisina elementteinä.

 

Teksti: Sanna Lindgren

Kuvat: Jaakko Aaltonen

Lähteet:

Huuhka, S., Köliö, A., Annila, P., Poti, A. 2018. Puurakenteiden uudelleenkäyttömahdollisuudet. Tutkimusraportti 165. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 15.8.2018. file:///C:/Users/Salin/AppData/Local/Temp/Puurakenteiden_uudelleenka_ytto_mahdollisuudet-1.pdf

 

Julkaistu

Nykyajan lapsille kierrätys on arkipäivää

Porin vihertietokeskuksessa voi tutustua kompostointiin ja saada tietoa jätteiden lajittelusta sekä kierrätyksestä. Vihertietokeskuksella järjestetään myös teemapäiviä näiden asioiden tiimoilta. Otimme vierailulle mukaan 7-vuotiaan Helmin. Helmille kierrätys ja lajittelu oli jo tuttua, sillä ekaluokkalainen on kuullut koulussa paljon aiheesta ja kotonakin jätteet lajitellaan. Kyselimme Helmiltä hänen ajatuksiaan kierrätyksestä. Hän kertoi, miten kierrätys on hänen mielestään todella tärkeää, koska luontoa ei saa roskata ja kaikki, mikä voidaan, pitää käyttää uudelleen. Helmi mielsi lajittelun vaivattomaksi, jokapäiväiseen elämään kuuluvaksi. Paikalla oli järjestetty lapsille lajittelutehtävä. Tehtävä sujui seitsemänvuotiaalta helposti. Roskat sujahtivat nopeasti oikeisiin ämpäreihin, hankalinta oli selvittää, mitä kussakin ämpärissä luki. On hienoa huomata, miten lapset mieltävät lajittelun ja kierrätyksen normaaliksi, arkeen kuuluvaksi asiaksi. Hyvä, että lapsia ohjataan myös koulussa ympäristöasioihin ja kerrotaan näiden asioiden tärkeydestä.

Ekaluokkalainenkin hallitsee lajittelun salat. Vihertietokeskuksen lajittelutehtävä kompostointipäivänä testasi lasten lajittelutaidot.

Kaatopaikalle päätyvä jäte on hukattua materiaalia ja energiaa. Kierrätys mahdollistaa jätteen tehokkaan hyötykäytön

Kierrätystoiminnassa jäteperäistä raaka-ainetta käytetään tuotteiden tai materiaalien valmistuksessa uuden raaka-aineen sijaan. Kierrätysmateriaali kuluttaa neitseelliseen luonnonvaraan verrattuna yleensä vähemmän energiaa ja vähentää siten myös kasvihuonekaasupäästöjä. Esimerkiksi alumiinin sekundäärituotannossa energiankulutus pienenee noin 90 prosentilla alumiinin primäärituotantoon verrattuna. Kierrätys myös vähentää uusien luonnonvarojen käyttöä, jolloin luonnonvarat voidaan jättää tuleville sukupolville tai käyttää muuhun tarkoitukseen

Hyvä organisointi ja kierrätyspisteen läheisyys helpottaa jätteiden lajittelua

Jätteiden lajittelua on helppo toteuttaa varsinkin kerrostalo- ja rivitaloalueilla, sillä jätelaki velvoittaa jätteiden lajitteluun taloyhtiössä.  Kotiin on hyvä hankkia erilaisille jätteille omat keräysastiansa, josta ne on hyvä toimittaa taloyhtiön kierrätyspisteelle. Hyvän lajittelun ja kierrätyksen onnistuminen helposti vaatii hieman organisointia kotona. Yleensä taloyhtiöstä löytyvät jäteastiat energiajätteelle, sekajätteelle, biojätteelle, paperille ja kartongille. Jos lasin- ja metallinkierrätysastiat puuttuvat, jätteet voi viedä yleiseen kierrätyspisteeseen. Taloyhtiöiden kannattaa suosia kierrätystä myös taloudellisesta näkökulmasta, sillä sekajätteestä joutuu maksamaan kovimman hinnan.

Pientalojen asukkaiden kannattaa myös lajitella paperit ja pahvit, lasijätteen ja metallin erilleen sekajätteestä, ja viedä ne hyötyjätepisteelle. Hyötyjätepisteillä kerättävät lajitellut jätteet kierrätetään materiaaleina: on tärkeää säästää luonnonvaroja uusiokäyttämällä paperia, metalleja ja lasia. Monet pientaloasukkaat ovat myös hankkineet yhteisesti esimerkiksi biojätteen keräyspisteen, joka on lisännyt pientaloasukkaiden orgaanisen jätteen kierrätystä.

Kierrätystä helpottaa, kun hankkii kotiin jokaiselle jätejakeelle oman keräysastian.

 

Teksti: Sanna Lindgren ja Susa Hagner

Kuvat: Sanna Lindgren