Hiilijalanjäljen laskentaa Euroopassa – tarkastelussa yleiseurooppalainen LEVEL(s) sekä Hollannin, Ruotsin, Ranskan ja Saksan mallit

Rakentamisen hiilijalanjälkeen liittyviä kansallisia säädöksiä tai ehdotuksia on Euroopassa ainakin neljässä maassa: Saksassa, Hollannissa, Ranskassa sekä Ruotsissa. Myös Norjassa on oma kansallinen laskentastandardi, CO2-laskenta, joka tulee olemaan pakollinen kaikissa valtion rakennushankkeissa. Tämän lisäksi on olemassa yleiseurooppalainen raportointikehys LEVEL(s), jota testataan tällä hetkellä useissa rakennushankkeissa ympäri Eurooppaa.

Hiilijalanjäljen arviointitapa vaihtelee eri maissa niin oletusten kuin huomioon otettavien vaiheiden suhteen (ks. kuva 1). Useissa menetelmissä energiankäytön osalta on huomioitu niin lämmitys, viilennys, lämmin käyttövesi, valaistus kuin käyttölaitteetkin. Menetelmät myös erottelevat paikalla tuotetun energian jakamisen varsinaisesta laskelmasta, esimerkiksi pientalossa aurinkopaneeleilla tuotetun energian myymisen valtakunnalliseen sähköverkkoon.

Teksti pohjautuu Rakennusten elinkaariarvioinnin taustamuistioon, jossa on käsitelty hiilijalanjälki laskennan tilannetta Euroopassa sekä perusteltu Suomen arviointimenetelmään valittuja laskentamenetelmiä. Taustamuistio on julkaistu marraskuussa 2018 ja maiden tilanteet pohjautuvat siinä esitettyyn tietoon. Maat työstävät eteenpäin omia ohjausmenetelmiään, jotta rakentamisen hiilijalanjäljen laskeminen olisi tehokasta ja vaikuttavaa, mutta myös mahdollisimman helppo toteuttaa.

Ruotsi

Ruotsissa ei tällä hetkellä ole velvoittavaa lainsäädäntöä, mutta jonkinlaista mallia on suunniteltu tuotavan asetukseksi vuonna 2021, joka velvoittaisi ilmoittamaan rakentamisen CO2-päästöt. Boverket on julkaissut ehdotuksen laskentamenetelmästä tammikuussa 2018. Menetelmän ja laskentasääntöjen tarkoituksena on lisätä osaamista ja tukea kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista. On ehdotettu, että rakentamisen hiilijalanjäljen arvioinnin valvonta annettaisiin Boverketille. Boverket on Ruotsin kansallinen asumisen, rakentamisen ja suunnittelun lautakunta.

Ruotsin menetelmässä vain vaiheet A1–A3 ovat pakollisia (ks. kuva 1). Täydellisen, standardin mukaisen laskennan on todettu olevan liikaa aikaa vievää sekä liian kallista. Energian käytön hiilijalanjäljen laskeminen on Ruotsissa vapaaehtoista, myös purkuvaiheen moduulien C1–C4 sisällyttäminen laskentaan on vapaaehtoista. Tulokset on tarkoitus ilmaista yksikössä Kg CO2-e/m2.

Kuva 1. Hiilijalanjälkilaskennan tulee viitata standardin EN 15643-2 vaiheisiin. Julkaisu Suomen ympäristöministeriön luvalla. (Ympäristöministeriö 2018)

Hollanti

Hollannissa asetus perustuu siihen, mitä ympäristön haittavaikutukset tulevat maksamaan ja tulokset ilmaistaankin yksikössä €/Kg CO2-e (ks. kuva 2). Ympäristövaikutusten laskenta on Hollannissa tullut pakolliseksi vuoden 2018 alusta. Hollannissa käytössä oma kansallinen päästötietokanta, joka perustuu standardiin EN 15804.

Hollannissa on käytössä kansallinen hiilijalanjäljen arviointimenetelmä GWW. Menetelmän avulla lasketaan rakennusten ympäristösuorituskyky koko elinkaaren ajalta. Menetelmälle on kehitetty useita erilaisia laskentatyökaluja, jotka ovat SBK:n eli Stichting Bouwkwaliteitin hyväksymiä. Stichting Bouwkwaliteit on rakentamisen laadun järjestö, jonka tavoitteena on edistää rakentamisen laadunvarmistusta sekä koordinoida ja yhdenmukaistaa sertifiointia rakennusalalla.

Laskenta perustuu myös Hollannissa standardiin EN 15978, sillä erolla, että Hollannin arviointimenetelmä kattaa myös Infrarakentamisen. Energiankäyttö pyritään Hollannin mallissa kuvaamaan mahdollisimman todenmukaisesti niin, että rakennuksen energiankulutukseen suositellaan laskettavaksi mukaan myös käyttäjien toiminnasta ja laitteiden käytöstä aiheutuva energiankulutus.

Kuva 2. Hollannin ympäristövaikutusten kustannusten määräytyminen (Hollannin rakentamisen laatujärjestön www-sivut 2014). Julkaistu Hollannin kansallisen tietokannan, Nationale Milieu Databasen luvalla. Milieueffectcategorie = Ympäristövaikutusten kategoriat, Equivivalent eenheid = Ekvivalentti yksikkö, Weegfactor = painotettu tekijä, Grondstoffen = raaka-aineet, Emissies = Päästöt, 1-puntsscore = 1 pistemäärä, ADP = abioottisten raaka-aineiden poistuminen/fossiilisten energialähteiden kuluminen, GWP 100 j. = Ilmaston muutos 100 vuotta, ODP = Otsonikato, POCP = Fotokemiallisen hapettimen muodostuminen, AP = Happamoituminen, EP = Rehevöityminen, HTP = Ihmiselle myrkyllinen, FAETP = Ekotoksinen makean veden vesieliöille, MAETP = Ekotoksinen merivedelle, TEPT = Ekotoksinen maa-alueille

Ranska

Ranskassa on tällä hetkellä kokeilu, jossa rakennuksille, joilla on pienemmät päästöt, annetaan lisää rakennusoikeutta. Tämän kokeilun lisäksi Ranskassa on käynnissä pilotointijakso Ranskan valtion määrittämällä laskentamenetelmällä, jonka perusteella kehitellään hiilijalanjäljen laskentaa velvoittavaa lainsäädäntöä. Laskenta menetelmä noudattaa tietyin rajoituksin ja laajennuksin standardia EN15978.

Hiilijalanjäljen laskennan voi suorittaa joko yksinkertaistetusti tai laajasti, ja Ranskan valtio on laskentaa varten hyväksynyt 8 erilaista laskentaohjelmistoa. Ranskan on tarkoitus ottaa käyttöön rajat hiilidioksidipäästöille vuonna 2020. Lopputulos ilmoitetaan Kg CO2-e/m2 splancher, joka tarkoittaa kilogrammaa ekvivalenttipäästöjä per kerrosala.

Ranskassa laskelmaan otetaan huomioon rakennuksen arvioitu energiankulutus elinkaaren aikana. Energiamäärä kerrotaan päästökertoimella ja käyttöiällä, joka on arvioinnissa 50 vuotta. Ranskassa on käytössä kansallinen päästötietokanta INIES laskentaa varten.

Saksa

Saksassa kestävää rakentamista ohjeistetaan monen eri järjestelmän avulla. LFNB on kestävän rakennuksen ohjeistus ja WECOBIS on rakennusmateriaalitietojärjestelmä, joka tarjoaa tuotekohtaista ympäristö- ja terveystietoa. Varsinaiseen hiilijalanjäljen laskemiseen ja rakennuksen ympäristövaikutusten arvioimiseen on kehitetty arviointimenetelmä BNB, jonka pohjalle on luotu ilmainen, internetpohjainen laskuri eBNB, joka kytkeytyy kansalliseen materiaalitietokantaan ÖKOBAUDATiin. ÖKOBAUDAT tarjoaa yhdenmukaista ja laadukasta, EN 15804 -standardiin perustuvaa tietoa materiaaleista ympäristöselosteiden pohjalta.

BNB-menetelmän laskenta perustuu koko elinkaareen. Elinkaarilaskenta pohjautuu todelliseen dataan, joka yhdistetään oletuksiin rakennuksen käytöstä ja purkamisesta. Laskenta rajautuu rakennustasolle, jolloin rakennuksen ulkopuoliset rakenteet, esimerkiksi puutarhavaja tai viherrakentaminen jätetään laskennasta pois. Tarkasteltavan elinkaaren pituus on 50 vuotta. Lämmöntuotannon osalta käytetään ÖKOBAUDAT-tietokannan tietoja kyseisen energiamuodon kohdalla. Tulos ilmaistaan yksikössä Kg CO2-e/m2ngfa·a, joka tarkoittaa kilogrammaa ekvivalenttipäästöjä per nettokerrosala.

LEVEL(s)

LEVEL(s) on Euroopan unionin raportointikehys, jonka tarkoituksena on kehittää rakennusten ympäristöystävällisyyttä, energiatehokkuutta, terveellisyyttä ja kestävyyttä. LEVEL(s) perustuu standardeihin EN 15978 ja EN 15804. LEVEL(s) on pääasiallisesti suunnattu toimisto- ja asuinrakennuksille.

LEVEL(s) tarjoaa laskentaan kolme oletustyökalua, 1. rakennuksen ja elementtien käyttöiän suunnitteluun, 2. muuntojoustavuuden ja korjaamisen suunnitteluun ja 3. purkamiseen ja uudelleenkäyttöön. LEVEL(s) raportointikehyksessä on myös oletukset rakennuksen käyttöön liittyen. Elinkaaren tarkastelujaksona LEVEL(s)issä on joko 60 vuotta tai suunniteltu käyttöikä tai taloudellinen pitoaika. Tulokset ilmaistaan Kg CO2-e/m2.

Tällä hetkellä LEVEL(s)-viitekehys on pilotointivaiheessa, tarkoituksena analysoida tarkkaan tuloksia, oletuksia ja käytettävyyttä.

Kuva 4. LEVEL(s) menetelmään sisältyvät mittarit ja arviointimenetelmät. Julkaisu Suomen ympäristöministeriön luvalla. (ympäristöministeriön www-sivut 2018)

Rakennusmateriaalien uusiokäyttö Euroopassa

Materiaalien kierrätykseen ja niiden uusiokäytön mahdollisen hyödyn laskemiseen ei tällä hetkellä ole olemassa voimassa olevia eurooppalaisia standardeja. D-vaiheen voi kuitenkin halutessaan raportoida laskennassa (ks. kuva 1). Lasin, bitumin, puun tai kipsin uudelleenkäytöstä olisi todennäköisesti kuitenkin hyötyä ympäristönäkökulmasta verrattuna uuden tuotteen valmistamiseen.

Muovien kierrätysaste on tällä hetkellä Euroopassa matala. Muoveista kierrätetään mahdollisesti vain noin 10–30 %. Nimenomaan muovien kierrätyksellä voitaisiin saada huomattavia ilmastohyötyjä. Rakentamisessa käytettävien muovien kierrättämisessä haasteena on muovien erilaiset lisäaineet ja vierasaineet. Rakennuksessa yleisimpiä muoveja ovat Polyvinyylikloridi eli PVC-muovi (mm. viemäriputket), erilaiset polyetyleenit eli PE-muovit (mm. kosteus- ja höyrynsulku) sekä polystyreeni eli PS-muovi (mm. eristeet).

Teksti: Sanna Lindgren

 

Lähteet:

Ympäristöministeriö. 2018. Taustamuistio rakennusten elinkaariarvioinnin menetelmäohjeeseen. Viitattu 21.5.2019. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/DownloadProposalAttachment?attachmentId=9520

Hollannin kansallisen ympäristötietokannan www-sivut. 2019. Bepalingsmethode Milieuprestatie Gebouwen en GWW-werken
Berekeningswijze. Viitattu 29.5.2019. http://www.milieudatabase.nl/imgcms/SBK_Assessment_method_version_2_0_TIC_versie.pdf

Ympäristöministeriön www-sivut. 2018. Viitattu 21.5.2019. https://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Kansainvalinen_yhteistyo/Levels__Rakennusten_resurssitehokkuuden_yhteiset_EUmittarit]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.