Julkaistu

Hiilijalanjälki ei ole peikko

”Samalla kun pienentää henkilökohtaista hiilijalanjälkeä voi säästää rahaa ja muuttaa elintapojaan terveellisempään suuntaan.”

Hiilijalanjäljestä ja ympäristön suojelusta löytyy paljon tietoa. Nämä aiheet ovat olleet eri medioissa pinnalla jo useamman vuoden ajan. Silti monet kokevat, että oman hiilijalanjäljen pienentäminen vähentää elämisen mukavuutta, on vaivalloista sekä hankalaa toteuttaa omassa arjessa. Joillekin ympäristöystävällinen elämäntapa viittaa ajatuksissa kaikesta luopumiseen, autollakaan ei saisi enää ajaa. Jokainen haluaa, totta kai, nauttia elämästään. Saavutetuista eduista ei ole helppoa luopua. Hiilijalanjälki ei kuitenkaan ole niin suuri peikko, kuin monet sen mielessään kuvittelevat. Samalla kun pienentää henkilökohtaista hiilijalanjälkeä voi säästää rahaa ja muuttaa elintapojaan terveellisempään suuntaan.

Asuminen aiheuttaa kotitalouksien suurimmat päästöt

Joidenkin mielestä me suomalaiset olemme jo tehneet tarpeeksi. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on vuodessa 10300 kgCO2 (Sitra www-sivut). Vertailuna keskivertoruotsalaisen vastaava lukema vuonna 2014 oli lähes puolet suomalaisen hiilijalanjälkeä pienempi (the World Bank www-sivut). Suomalaisten ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 5. huhtikuuta, maailmanlaajuinen ylikulutuspäivä on viime vuosina osunut elokuulle. (WWF Suomi www-sivut 2019.) Tässä valossa asiaa tarkasteltuna suomalaisilla on vielä tehtävää omien kulutustottumustensa suhteen.

Asuminen aiheuttaa kolmanneksen kotitalouksien hiilijalanjäljestä.

Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan asuminen aiheuttaa kolmanneksen päästöistä, jotka vaikuttavat hiilijalanjälkeen. Ruoka ja liikkuminen aiheuttavat molemmat osaltaan noin viidenneksen päästöistä. Neljännes henkilökohtaisista päästöistämme syntyy muusta kulutuksesta kuten tavaroista ja palveluista. (Sitra www-sivut 2019.) Tutkimuksesta voidaan päätellä, että omien asumis- ja kulutustottumusten pohtiminen ja tapojen muuttaminen vähemmän ympäristöä kuormittaviin vaihtoehtoihin vaikuttaa huomattavasti omaan henkilökohtaiseen hiilijalanjälkeen.

Pienillä muutoksilla suuri vaikutus

Pienet muutokset eivät arkielämässä tunnu kovin merkittäviltä mutta usealla pienellä teolla on jo vaikuttavuutta omaan henkilökohtaiseen hiilijalanjälkeen. Pienistä puroista kasvaa suuret virrat. Arkipäiväisessä elämässä tehdään päivittäin asioita, joiden kohdalla voi miettiä valintaansa myös hiilijalanjäljen kannalta. Pienten muutosten tekeminen ei vaadi suuria resursseja, niistä on hyvä aloittaa, kun haluaa muuttaa elintapojaan ”hiiliystävällisemmäksi”. Lämpimän veden käytön rajoittaminen on yksi helpoimmista ja vaikuttavimmista teoista kotona. Pystyisikö suihkussa peseytymään muutamassa minuutissa 15 minuutin sijaan?  Lihasta ei ole pakko luopua, mutta voisiko ajatella, että vähentäisi sitä ja lisäisi kasvisten syöntiä?  Voisiko ruokaa hankkia lähituotantona ja viettää joka viikkoisen tapasillan, jossa naposteltavat on tehty viikon aikana jääkaappiin jääneistä ruuantähteistä.

Pyöräily kesäkuukausina autoilun sijaan on hyvä ja helppo keino vaikuttaa omaan hiilijalanjäljen suuruuteen.

Ympäristöystävällisyys luo säästöjä

Pienet teot ovat vaikuttavia ja helppoja toteuttaa. Suurempia muutoksia kannattaakin miettiä vasta silloin, kun uuden auton hankinta tai esimerkiksi talon lämmitysjärjestelmän uusiminen tulee laitteiston kunnon vuoksi ajankohtaiseksi. Sitten voi miettiä, voisiko öljykattilan uusimisen sijaan ajatella hankkivansa tilalle lämpöpumpun tai hankkisiko vanhan dieselauton tilalle sähköllä tai biokaasulla kulkevan menopelin. Nämä ovat rahallisesti suuria investointeja, joita ei pelkän energian säästön vuoksi kannata tehdä, mutta suurista investointikustannuksista huolimatta saattavat pidemmällä aikavälillä tuoda käyttäjälle säästöjä. Säästöt ovatkin yksi suurimmista motivaattoreista hiilijalanjäljen pienentämiseen. Kun hankkii tavaroita käytettynä, suosii satokauden kasviksia ja pyöräilee sen sijaan, että käyttää autoa lyhyemmillekin matkoille, säästää selvää rahaa. Kasvisten syönnin ja liikunnan lisääminen vaikuttaa säästöjen lisäksi positiivisesti myös omaan terveyteen.

” Vuotava wc-istuin saattaa valuttaa jopa 200€ viikossa suoraan viemäristä alas.”

Erityisesti lämpimän veden käytön rajoittaminen ja huonelämpötilan laskeminen ovat tehokkaita tapoja pienentää kotitalouden hiilijalanjälkeä. Verconin vedenkäyttöoppaassa (2016, 12) mainitaan, miten suuri vaikutus lämpimän veden käytön vähentämisellä on. Oppaassa kerrotaan, että ” kolmihenkinen keskivertoperhe käyttää noin 70 000 litraa lämmintä vettä vuosittain. Sen lämmittämiseen kuluu noin 4 000 kilowattituntia energiaa. Tavallisen sähkösaunan lämmittäminen kahdesti viikossa kuluttaa noin 600 kWh energiaa vuodessa”.

Vialliset ja vuotavat vesikalusteet aiheuttavat myös turhia kustannuksia. Vuotava wc-istuin saattaa valuttaa jopa 200 euron edestä vettä viikossa alas viemäriin. (Vercon 2016, 22.) Lämpimän veden käytön osuus kokonaisenergiankulutuksesta voi olla jopa 30 %. Joten lämpimän veden käytön rajoittaminen on todella tehokas keino vähentää energian kulutusta sekä pienentää omaa hiilijalanjälkeään. (Kotkan energia www-sivut.)

Tehokkaimpia keinoja pienentää hiilijalanjälkeä kotitalouksissa on vähentää lämpimän veden käyttöä.

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren

Lähteet:

Sitra www-sivut. 15.2.2018. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki. Viitattu 29.4.2019. https://www.sitra.fi/artikkelit/keskivertosuomalaisen-hiilijalanjalki/

the World Bank www-sivut. 2019. CO2 emissions (metric tons per capita). Viitattu 29.4.2019. https://data.worldbank.org/indicator/EN.ATM.CO2E.PC

WWF Suomi www-sivut. 5.4.2019. Suomalaiset ovat kuluttaneet osansa maapallon luonnonvaroista tänään. Viitattu 29.4.2019. https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaiset-ovat-kuluttaneet-osansa-maapallon-luonnonvaroista-tanaan-3736.a)

Sitra www-sivut. 24.4.2019. 20 prosentin leikkaus henkilökohtaiseen hiilijalanjälkeen – riittääkö se?. Viitattu 29.4.2019. https://www.sitra.fi/artikkelit/20-prosentin-leikkaus-henkilokohtaiseen-hiilijalanjalkeen-riittaako-se/

Vercon www-sivut. 2014. Verto – Opas järkevään vedenkäyttöön. Viitattu 29.4.2019 https://vercon.studio.crasman.fi/file/dl/i/m69DtA/lcpSOYL16_anGDU9N5rpEg/Vercon-Vedenkayttoopas-2014.pdf

Kotkan energia www-sivut. Lämpimän veden hinta. Viitattu 29.4.2019. http://www.kotkanenergia.fi/fi/l%C3%A4mpim%C3%A4n-veden-hinta

 

 

Julkaistu

Jälki kasvaa syödessä

Kulutuksemme ympäristövaikutuksista ruoalla on keskeinen asema. Runsas kolmasosa kaikista kuluttajan aiheuttamista ympäristövaikutuksista tulee ruoan kautta. Ruuankin kohdalla pitää ottaa huomioon koko tuotannon elinkaari, esimerkiksi lannoituksen aiheuttama maaperän typpioksiduulipäästö, joka on voimakas kasvihuonekaasu, ja eläinten rehuna käytettyjen kasvien viljely ja käsittely.

Kuluttajina voimme vaikuttaa monella helpolla tavalla omaan ruoasta syntyvään hiilijalanjälkeemme. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota ravinnon laatuun ja ravinnerikkauteen sekä suosia lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Ruokaostoksilla kannattaisi suosia suomalaista ja ravitsemuksen kannalta turhat elintarvikkeet kuten makeiset, virvoitusjuomat ja perunalastut tulisi jättää kaupan hyllyyn. Yhden perunalastukilon valmistaminen voi aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä jopa kaksikymmenkertaisesti verrattuna raakaperunoiden aiheuttamiin päästöihin. Lähituotteita voi hankkia muualtakin kuin ruokakaupoista. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi Facebookin Reko-ruokaringit. Monet tilat myyvät myös suoraan kuluttajalle esimerkiksi kananmunia ja vihanneksia. Luomun suosiminen vähentää ruoan hiilijalanjälkeä. Eräiden arvioiden mukaan luomuviljely vähentää kasvihuonekaasupäästöjä maaperään sitoutuvan hiilen – eli humuksen – määrän kasvaessa.

Vihannekset, marjat sekä peruna ovat vähiten ilmastoa kuormittavia, joten kasvisten syöminen on ekoteko.

Tee itse – suosi kasviksia ja lähiruokaa.

Ilmaston kannalta broilerin liha on vähiten kuormittavaa 4kg CO2-ekv/kg, seuraavaksi tulee sianliha 5kg CO2-ekv/kg. Naudanlihan ilmastovaikutukset ovat kolminkertaiset verrattuna sianlihaan. Yllättäen myös juusto tuottaa hiilidioksidipäästöjä, lähes yhtä paljon kuin naudanliha, 13 kg CO2-ekv/kg. Kalan ystävän kannattaa suosia kotimaisia kaloja. Tuotteen aiheuttamat päästöt ilmaistaan yleensä hiilidioksidiekvivalenttina (CO2-ekv), joka huomioi hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muut kasvihuonekaasupäästöt. Päästöt yhteismitallistetaan eli muunnetaan ekvivalenttiseksi hiilidioksidiksi lämmityspotentiaalikertoimen avulla.

Vihannekset, marjat sekä peruna ovat vähiten ilmastoa kuormittavia, joten kasvisten syöminen on ekoteko. Riisi kannattaa vaihtaa perunaan, sillä perunan päästöt ovat lähes olemattomat verrattuna riisiin. Suomalaisten kasvisten suosiminen ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen asia. Talvikautena suomalaiset kasvikset tuotetaan kasvihuoneessa, mikä nostaa esimerkiksi tomaatin hiilijalanjäljen 5-7 kiloon tomaattikiloa kohden. Vertailuna Espanjasta tuodun tomaatin, jonka hiilijalanjälki on vain noin puoli kiloa/ tomaattikilo. Espanjalainen tomaatti ei silti välttämättä ole hyvä vaihtoehto, sillä sen viljelyssä käytetään runsaasti vettä ja torjunta-aineita.

Yksi tärkeimmistä keinoista välttää päästöjä on ruuan hävikin minimoiminen. Suomalainen heittää ruokaa roskiin vuodessa noin 70 kiloa. Vähentämiseen hyviä keinoja on esimerkiksi ostosten ennalta suunnittelu ja ostaminen vain tarpeeseen. Ruoka kannattaa valmistaa itse ja eineksiä sekä turhia pakkauksia tulisi välttää. Kotitekoinen kinkkujuustoleipä synnyttää keskimäärin puolet vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin vastaava valmisleipä. Suurin ero leipien välillä syntyy valmisleipien valmistukseen, pakkaamiseen ja kylmäsäilytykseen tarvittavasta energiasta.

Kuljetukset ja ostosmatkat tuottavat osansa ruoantuotantoketjun päästöistä. Eli tänään on hyvä päivä polkaista lähikauppaan ostamaan lähellä tuotettua ruokaa!

Pyöräilijän hiilidioksidipäästöt ovat reilusti alhaisemmat kuin autoilijan tai bussilla matkustavan.

Teksti: Susa Hagner ja Sanna Lindgren

Kuvat: Sanna Lindgren

Lähteet:

Ilmasto-opas www-sivut. Viitattu 7.5.2018. http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/ab196e68-c632-4bef-86f3-18b5ce91d655/ilmastomyotainen-ruoka.html

Tyryn koulun www-sivut. Viitattu 7.5.2018. https://peda.net/valkeakoski/opetuspalvelut/pk/tyry/oppiaineet/biologia/bi-toimela/yhteinen_ymparisto/ky/ry

Ilmastoihminen tekee omat voileivät 2018. Tiede-lehti 3/2018.

Julkaistu

Hyviä jälkiä jättämässä

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan tuotteen, toiminnan tai palvelun takia syntynyttä ilmastokuormaa. Ilmastokuormitus lisää kasvihuonekaasuja ja aiheuttaa ilmastonmuutosta. Hiilikädenjäljellä taas tarkoitetaan tuotteiden tai palveluiden ilmastohyötyjä käyttäjälle.

Hiilijalanjälkeä voi pienentää noudattamalla kiertotalouden periaatteita. Kiertotalous on talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Siinä materiaaleihin sitoutunut arvo säilyy mahdollisimman pitkään yhteiskunnassa.

Välipala yhdelle. Jätteen tuottamista voi vähentää pienillä teoilla.

Arjessa yksilö voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä miettimällä kulutustottumuksiaan. Paljon huomiota herättänyt muovikeskustelu sai ihmiset varpailleen. Mediassa puhuttaneet ohuet hedelmäpussit on valmistettuovista, joka on materiaaliltaan suomalaisten suosimaa PE-LD-muovia kovempaa sekä herkempää rikkoutumaan.

Muovin käyttöä on vaikeaa lopettaa kokonaan, sillä muovia on jo itsestä riippumatta niin monessa paikassa ja tuotteessa. Lopettamisen sijaan olisi ajankohtaisempaa miettiä miten materiaaleja voisi uusiokäyttää. Suomalaisille kuluttajille tuttu muovikassi on useimmiten PE-LD-muovia eli matalatiheyksistä polyeteeniä. Öljystä, maakaasusta tai kierrätysmuovista valmistettu PE-LD-muovi voidaan kierrättää tai käyttää energialähteenä jätevoimaloissa. Yleensä PE-LD-muovikassi ostetaan mukaan kaupan tiskiltä, eikä kassin elämänkaari pääty ostosten kotiin kantamisen jälkeen. Yleensä muovikassi suorittaa viimeiseen palveluksensa jätteiden hygieenisenä kääreenä ja kantovälineenä. Näiden tehtävien väliin mahtuu niin monta käyttökertaa kantovälineenä tai suojapussina kuin kuluttaja haluaa.

Arjen valintoja ruokakaupassa. Kokeilisitko kestohedelmäpussia ongelmallisen PE-HD pussin sijaan?

Pusseja, kassit ja muovipakkaukset – vaihtoehtoja ja valintoja.

Päätimme tutkia asiaa tarkemmin. Millä ostokset tulisi kuljettaa kotiin? Yllätyimme tuloksista, sillä ekologisin vaihtoehto on kierrätysmuovista valmistettu muovikassi. Kierrätysmuovikassin erottaa muista kassin alalaidassa olevasta ”uusiomateriaalia”-tekstistä. Kangaskassikin on ekologinen vaihtoehto, mutta sitä tulisi käyttää keskimäärin 50 kertaa ennen kuin se olisi ekologisempi kuin kierrätysmuovikassi. Mikäli vesijalanjälki huomioidaan, käyttökertoja tulisi kertyä 324. Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon henkilö tai valtio kuluttaa vesivaroja kaikkien kuluttamiensa hyödykkeiden myötä (vettä/kuluttaja/vuosi). Kulutettuihin vesivaroihin lasketaan juoma- ja talousveden lisäksi kaikki vesi, joka on tarvittu esimerkiksi porkkanan kasvatukseen tai vehnän viljelyyn, sekä teollisuuden prosesseissa tuotteiden, kuten maksalaatikon tai auton valmistukseen. Eli kangaskassia tulisi käyttää miltei vuoden, ennen kuin se olisi ympäristöystävällisempi kuin muovikassi. Tästä voisi ajatella, että kangaskassi olisi ekologisempi vaihtoehto – eikö vuosi kangaskassille ole lyhyt aika? Onko silti järkevintä tarttua kassalla kierrätysmuovikassiin ja jatko käyttää sitä roskapussina, kuin taas ostaa roskille varta vasten tarkoitettuja muovisia pusseja?

Aihe on todella moninainen sekä tulkinnanvarainen ja siksi erittäin haasteellinen. Ihmisten tulisi kiinnittää eniten huomiota materiaalien pitkään käyttöikään ja kierrättämiseen, jotta yhden tuotteen elinkaari olisi mahdollisimman pitkä. Pienin teko, jolla on suurin vaikutus olisi muovisten PE-HD-muovisten hedelmäpussien korvaaminen esimerkiksi kierrätysmateriaaleista valmistetuilla kestopusseilla, joita voi käyttää useita kertoja. Biojätepussit eivät ole hyvä vaihtoehto, sillä ne kuluttavat toiseksi eniten luonnonvaroja. Biojätepussitkin hajotessaan tuottavat ympäristöön hajoamatonta mikromuovia.

Positiivinen hiilikädenjälki

Yritys voi parantaa hiilikädenjälkeään tarjoamalla ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja kuluttajille, esimerkiksi tarjoamalla hedelmäpussien sijaan kestopusseja sekä lopettamalla hedelmien ja vihannesten pakkaamisen valmiiksi muoviin. Muovin käytöstä pakkausmateriaalina keskustellaan paljon. Pakkauksia perustellaan paljon sillä, että se helpottaa ruuan kuljetusta ja vähentää ruuan hävikkiä. Esimerkiksi kurkku nahistuisi hyvin nopeasti ilman muovikäärettä, sillä se sisältää paljon vettä. Näin muovikääre pidentää kurkun käyttöikää ja vähentää poisheitettävän ruuan määrää. Täältä löydät lisää tietoa ja keskustelua päivittäistavaroiden muovipakkauksista sekä muovista pakkausmateriaalina.

Kurkkujen kohdalla muovikääre on perusteltu. Tasapainoilu turhien muovipakkausten ja ruuan hävikin suhteen on usein haasteellista.

Teollisuudella on ratkaisevan tärkeä rooli globaalissa muutoksessa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Tätä varten on kehitetty käsite hiilikädenjälki, joka kuvaa yritysten tuottamien ratkaisujen päästövähennysvaikutusta käyttäjälle. Vastaparina hiilijalanjäljelle hiilikädenjälki keskittyy positiivisiin tekoihin. Kokonaisuuden kannalta olennaisinta olisi, että hiilikädenjälki on merkittävästi isompi kuin hiilijalanjälki. Hiilineutraaliudella taas tarkoitetaan sitä, että tuotetaan vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin niitä pystytään sitomaan. Hiilineutraalin tuotteen tai systeemin hiilijalanjälki koko elinkaaren ajalta on siis nolla.

Teksti: Susa Hagner ja Sanna Lindgren

Kuvat: Sanna Lindgren

Lähteet:

Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Elon www-sivut. Viitattu 4.5.2018. https://elomedia.elo.fi/blogi/haussa-positiivisia-ymparistovaikutuksia

Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Koordinaatin www-sivut. Viitattu 4.5.2018. https://www.nuortenelama.fi/elavaa-elamaa/ymp%C3%A4rist%C3%B6-ja-kuluttaminen/hiilijalanj%C3%A4lki-807

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran www-sivut. Viitattu 4.5.2018. https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/