Tekijä: Meri Olenius

Norja on yksi sähköautojen käyttöönoton kärkimaista, lähes 300 000 sähköautollaan. Norjan valtion tekemistä toimista ja käyttäjien kokemuksista oli kertomassa Morten Edvardsen, The Norwegian Electric Vehicle Associationista. Norjassa kannustetaan sähköauton hankintaa tukemalla vaihtoehtoa verotuksen ja maksujen kautta. Sähköauton ostajan ei ole tarvitse maksaa arvonlisäveroa eikä päästöihin liittyvää veroa (CO2, NOx ja weight tax). Sähköauton omistajan ei tarvitse vuosittaista tiemaksua. Lauttayhteydet ovat puoleen hintaan ja parkkimaksut sekä tietullit vähintään puoleen hintaan. Lisäksi sähköautot voivat käyttää bussikaistoja.

Käyttäjistä 92 % on tyytyväisiä sähköautoon

Norjassa on teetetty kysely sähköautojen käyttäjille. Käyttäjistä 92 % on tyytyväisiä sähköautoon. Käyttäjien mielestä kolme merkittävintä etua sähköautossa on vapautus tietulleista, arvonlisäveron sekä rekisteröintiveron puuttuminen. Kuluttajat latasivat sähköautoaan useimmiten kotona tavallisesta pistokkeesta. Latausaseman puuttumista kotoa perusteltiin useimmiten kalliilla hinnalla (42 %) tai tarpeen puuttumisella (24 %).

Suurin osa norjalaisista sähköauton käyttäjistä lataa autoaan kotona tavallisesta pistokkeesta. Siksi rakennusten latausinfran vahvistaminen tukee merkittävästi sähköautojen yleistymistä.

Pikalatausta käyttäjät käyttävät harvemmin, suurin osa vain kuukausittain. Kuitenkin 58  % on joutunut jonottamaan pikalatausasemalla toisinaan tai useammin. Pikalatauksen maksu hoituu useimmiten siihen suunnitellulla RFID-tagilla (47 % Norjan sähköautoliiton tagilla ja 20 % latausfirman tagilla). Mobiiliapplikaatio (8 %) ja tekstiviestit (5 %) ovat selvästi vähemmän käytettyjä.

Kuluttajat ovat valmiina ja politiikka on toiminut

Morten Edvardsen totesi yhteenvetona, että kuluttajat ovat valmiina ja politiikka on toiminut. Autoteollisuuden tulee lisätä volyymia, sillä yli 30 000 norjalaista odottaa uusia sähköautojaan tällä hetkellä.

Sähköautojen määrän yleistyessä kasvavat myös energiayhtiöiden mahdollisuudet sähköautojen hyödyntämiseen kysyntäjoustossa. Menno Kardolus Power Research Electronicsista kertoi toteutetusta ratkaistusta, jossa energiayhtiö tarjoaa ilmaisen sähköauton laturin sillä ehdolla, että autoa voidaan käyttää V2G-palvelussa (vehicle to grid). Kun asiakas osallistuu kysyntäjoustoon, maksaa hän omasta verkosta tarvitsemastaan sähköstä alhaisempaa hintaa. Case-esimerkki on askel kohti tulevaisuuden ratkaisuja, Kardolusin mukaan alueella on mahdollista muodostaa jopa 1 GW:n reservivoimalaitos, jos palveluun saadaan 100 000 sähköautoa mukaan.

 

Teksti ja kuvat: Aino Pelto-Huikko & Meri Olenius

EU:n tavoitteet nostettiin heti konferenssin Smart E-mobility seminaarin avauspuheenvuorossa. Gerhard Dell OÖ Energiesparverbandista kertoi, että EU:n tavoite on saavuttaa 10 % osuus liikenteen polttoaineesta uusiutuvalla energialla vuoteen 2020 mennessä. Toistaiseksi Ruotsi ja Suomi ovat ylittäneet tavoitteen vuoteen 2017 mennessä ja Itävalta on lähellä tavoitetta. Koko EU:n tasolla tavoitteesta ollaan vielä jäljessä.

Autoteollisuuden muutosta ajavat CO2-päästötavoitteet, urbanisoituminen, digitalisaatio ja asiakkaan vuorovaikutus auton kanssa

Gerhard Dell nosti rohkeasti esille suuret tavoitteet sähköautojen suhteen, joita ei kuitenkaan ole tavoitettu. Hän näki aikaisempien korkeiden tavoitteiden tärkeänä tehtävänä toimia poliittisena viestinä sähköautojen tuesta ja suunnasta, johon olemme matkalla. Globaali tavoite on ollut saavuttaa 5 milj. sähköautoa vuoteen 2020 mennessä, mutta tilanne tällä hetkellä on n. 3 milj. Tavoitteen saavuttaminen ei myöskään ole enää realistinen, sillä BMW:n edustaja Andereas Aumann kertoi heidän sähköautomyyntinsä olleen 140 000 autoa vuonna 2018, heidän ollessa yksi suurimmista sähköautojen myyjistä. Aumann myös viittasi autoteollisuudessa tapahtuviin isoihin muutoksiin, joita ajavat CO2-päästötavoitteet, urbanisoituminen, digitalisaatio ja asiakkaan vuorovaikutus auton kanssa. Suurimmat sähköautojen haasteet ovat Aumannin mukaan ajoneuvojen ulottuvuus, latausinfran saatavuus ja laatu sekä ajoneuvon hinta.

Miten autosta tehdään kestävä?

Autojen kestävään valmistukseen ja käyttöön tuotiin esille erilaisin näkökulmia. Valmistukseen ja polttoaineena voidaan käyttää energiaa uusiutuvista lähteistä tai autossa voidaan yhdistää äly sekä sähkö, joiden avulla otetaan askel autojen kehityksessä. Nämä eivät kuitenkaan auta, jos uusia autoja ei oteta käyttöön eivätkä ne ole käytännöllisiä tai tuo lisää arvoa kuluttajalle. Gereon Meyer VDI/VDE Innovation + Technikistä nosti esille, että autojen yhteiskäyttö voi tuoda tähän tarvittavan lisän, jolloin käyttö voidaan optimoida tarpeen mukaan.
Akkujen kehitystyötä käsittelivät esityksissään Jens Tübke, Fraunhofer Battery Alliancesta ja Martin Finsterbusch, Forschungszentrum Jülichista. Pääteemat molemmissa esityksissä olivat erilaisten materiaalien testaus, varauskapasiteetin kasvattaminen ja akkujen massan pienentäminen kustannuksia nostamatta.

Gereon Meyer korosti, että latausinfra on tulevaisuudessa haaste, jos sähköautojen määrä kasvaa toivotussa suhteessa, mutta latausmahdollisuuksia ei kasvateta. Monessa Euroopan maassa tulee tällöin olemaan lähes 30 sähköautoa yhtä latauspistettä vastaan.

Kuvassa punaisella merkityillä valtioilla tulee olemaan haasteita sähköautojen latausinfran kanssa, ellei lisätoimiin ryhdytä.

Rakennusten ja liikenteen yhteydellä sähkön kulutuksen kasvun hillintään

Harry Verhaar Signifystä toi esille rakennusten ja liikenteen välisen yhteyden. Hänen näkemyksensä mukaan energiatehokkuuden tavoitteisiin ja toimiin näillä sektoreilla tarvitaan lisää kunnianhimoa ja vahvoja politiikkatoimia. Rakennuksiin tulevien latauspisteiden määrä tulee osaltaan kasvattamaan rakennuksien kuluttamaa sähkön määrää. Verhaarin mukaan tulee energiatehokkuuteen tähtäävän korjausrakentamisen vauhtia lisätä, jotta rakennusten sähköntarpeen kasvua voidaan rajoittaa/vähentää. Tämän lisäksi sähköautojen latausta tulee kehittää älykkäämmäksi, jotta voidaan tasata lataukseen liittyviä piikkejä. Hän suosittelee yhdistettyjä poliittisia toimia rakennusten ja liikenteen osalta sekä näiden yhdistämistä uusiutuvan energian politiikkaan.

Teksti ja kuvat: Aino Pelto-Huikko & Meri Olenius