Vanhat ongelmat, uudet ratkaisut – Indoor air summer School 23.8.2018.

Sisäilmaongelmat eivät ole uusi juttu, Suomessakaan. Ongelmia on ollut vuosikymmeniä, nyt tarvitsemme ratkaisuja. Uuden, vuonna 2018 voimaan tulleeseen, lähes nollaenergiarakentamiseen liittyvään säädökseenkin sisältyy kohta terveellisestä ja turvallisesta rakennuksesta, mikä pitää sisällään myös sisäilmaan liittyvät asiat. Usein kuulee väitettävän, että Suomi ja suomalaiset painivat yksin sisäilmaongelmiensa kanssa, mutta näin ei kuitenkaan ole. 1990-luvun alusta sisäilmaongelmien parissa työskennellyt terveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus kertoo, ettemme ole ongelmien kanssa yksin. Tutkimuksia on tehty ympäri maailmaan ja tutkijat ovat huomanneet, että riippumatta maan sijainnista tai ilmasto-olosuhteista, tutkimustulokset ovat samankaltaisia.

Turussa järjestettävä Indoor air summer school -sisäilmaseminaari on Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen oppiaineen käynnistämän SATAKUNTA -hankkeen järjestämä kansainvälinen tapahtuma.  SATAKUNTA-hankkeen tavoitteena on vastata valtioneuvoston ja ministeriöiden Terveet Tilat 2028-hankkeen toimintaohjelman haasteeseen. Satakunta-hankkeen tavoitteena on saada mukaan sata suomalaista kuntaa. Tällä hetkellä yksi mukana olevista kunnista on Pori.

Päivän anti oli moninainen. Päivän aloittivat Uppsalan yliopiston ympäristölääketieteen professori Dan Norback sekä tohtori Juan Wang, jotka kertoivat tutkimuksistaan Kiinassa sekä muissa Aasian maissa sekä terveysongelmista, jotka liittyivät sisäilmaongelmiin. Näissä tutkimuksissa osoitettiin, että sisäilman kosteus- ja homeongelmilla, alitehoisella ilmanvaihdolla sekä muun muassa urbaanista ympäristöstä sisäilmaan kulkeutuvilla pienhiukkasilla on yhteys hengitysongelmiin ja astmaan. Tohtori Wang totesi väitöskirjatutkimuksessaan, että tulokset niin Kiinassa kuin Ruotsissa olivat samankaltaiset.

Ensimmäisenä seminaaripäivänä vertailtiin muun muassa Kiinan ja Ruotsin tilanteita sisäilman aiheuttamien terveysongelmien suhteen.

Päivän aikana pohdittiin myös ihmisen mikrobiston biodiversiteettiä eli sitä miten ihmisten mikrobiomin muutos on saattanut vaikuttaa siihen, että reagoimme sisäilman epäpuhtauksille herkemmin. Mikrobiomin muutokseen on taas mahdollisesti aiheuttanut erilaiset kemikaalit kuten lisäaineet sekä hyönteismyrkyt. Myös antibioottien negatiivinen vaikutus on saattanut muuttaa esimerkiksi suolistomme mikrobikantaa, joka on vaikuttanut immuniteettiin.  Mielenkiintoista oli myös huomio, kun tutkittiin, miksi suomalaisilla on venäläisiä enemmän hengitystieongelmia. Venäläisten ja suomalaisten mikrobikanta oli erilainen ja tiettyjä mikrobeja esiintyi venäläisillä huomattavasti enemmän.

Vanhoista ongelmista siirryttiin päivän aikana luontevasti ongelmien tutkimiseen. Tulsan yliopiston professori Richard Shaughnessy kertoi tutkimuksistaan ilmanvaihdon ja siivouksen vaikutuksista sisäilman laatuun. Hän oli tutkimuksissaan todennut, että useissa kouluissa ilmavirran taso jäi selvästi alle vaatimusten (ASHRAE), ollen keskimääräisesti 3,7l/s oppilasta kohden. Suomessa samaa asiaa oli tutkittu 60 koulussa Etelä-Suomessa, joissa siinäkin ilmavirran mediaani kulki 4 l/s:ssa oppilasta kohden. Tulevaisuudessa Shaughnessyllä onkin aikomus tutkia, miten oppilaiden terveyteen vaikuttaa, jos suosituksia nostettaisiin 30%:lla.

Shaughnessyn tutkimus perehtyi muun muassa ilmavirtojen määriin luokkahuoneissa.

Ilmavirrat ja tehokas ilmanvaihto nousi esille myös Voc-yhdisteisiin liittyvässä luennossa. Tohtori Helena Järnströmin tutkimuksessa juuri koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto vaikutti selkeästi pienentäen haitallisten orgaanisten yhdisteiden määrään ilmassa Rakennuksen ensimmäisen vuoden aikana verrattuna painovoimaiseen ilmanvaihtoon tai vain koneellisen poisstoilmanvaihtoon.

Päivän lopuksi käytiin läpi vielä toksilogista tutkimusta. Tuula Putuksen luotsaamassa Trossissa mukana oleva tutkija, Tohtori Janne Atosuo kertoi väitöstutkimuksestaan, jossa E.Coli bakteeriin on lisätty geeni, joka saa bakteerin loistamaan. Bakteeri lakkasi tuottamasta valoa, jos aine, jonka kanssa se joutui tekemisiin, oli toksinen. Tulokset korreloivat myös rakennuksen käyttäjien terveydentilaan sekä mikrobilöytöihin. Testi on myös toteutettu nisäkkäiden soluilla kuten villisian spermalla ja leukosyyteillä. Saimme kuulla myös muutamista muista vireillä olevista tutkimuksista, joissa perehdytään toksiinien tutkimiseen sisäilmasta, tulokset ovat lupaavia, mutta asiat vaativat vielä lisää tutkimista.

Seminaari jatkuu perjantaina 24.8. ja sen kuulumiset päivitetään blogiin alkuviikolla.

Teksti ja kuvat Sanna Lindgren

 

 

Energiatehokkuudesta ja hiilijalanjäljestä

 

Pienempi hiilijalanjälki rakentamisessa on suoraan verrannollinen käytetyn rakennusmateriaalin määrään ja laatuun. Pohjolan ilmasto asettaa omat reunaehdot rakennuksille, lämmitykselle ja materiaaleille. Tasapainon löytäminen rakennusten eristämisen, lämmityksen, ilmanvaihdon ja asumisviihtyvyyden välillä määrittelee sen, minkälaisia rakennuksia täällä tehdään. Asuinrakentamisen standardit ovat aikojen kuluessa muotoutuneet tietynlaisiksi. Moni asia on muuttunut ja tulee edelleen muuttumaan. Matkalla on tehty onnistuneita ratkaisuja myös uusien materiaalien ja työtapojen käytössä. Valitettavasti epäonnistumisiakin mahtuu mukaan.

”Pienempi hiilijalanjälki rakentamisessa on suoraan verrannollinen käytetyn rakennusmateriaalin määrään ja laatuun.”

Suunnittelua ja rakentamista ohjataan lakien, asetusten ja valvonnan avulla. Esimerkiksi vuoden 2018 alussa voimaan tulleet uudet asetukset asettavat rakennuksille määräyksiä, joilla pyritään yhä energiatehokkaampiin rakennuksiin. Asetuksissa heijastuu myös tavoite pienentää rakennusten hiilijalanjälkeä. Vaikka asetukset ohjaavat rakentamista, on valinta siitä, minkä tyyppisiä rakennuksia tehdään, aina lopulta asunnon käyttäjän tai omistajan. Asunnon koko, tilasuunnittelu, materiaalit, energiaratkaisut ja sijainti ovat tekijöitä, jotka lopulta ratkaisevat syntyykö vuokrasopimus, osto- tai rakentamispäätös. Suurimmassa osassa asunnonvalintatilanteista hiilijalanjäljen pohdinta jää varmasti tekemättä. Asia on lisäksi varsin hankalasti arvioitavissa. Rakennusten energiatodistus helpottaa jossakin määrin asiaa, mutta ei kerro juuri mitään itse rakennusmateriaalien hiilijalanjäljestä.

Energiamerkinnät asunnoissa

Kuluttajalaitteista tutut energiamerkinnät ovat tulleet myös asuntojen vuokraus- ja myynti-ilmoituksiin. Lisäksi uudisrakennuksen lupahakuprosessissa vaaditaan laskelmat rakennuksen energiatehokkuudesta (E-luku). E-luvun perusteella rakennukset luokitellaan luokkiin A:sta G:hen. Todistuksessa A luokka on energiatehokkuudeltaan paras. Asumisen tällaisessa talossa voidaan olettaa olevan käyttökustannuksiltaan edullista ainakin verrattuna heikomman E-luvun taloihin. Laskennalliset arvot eivät tietenkään kerro koko totuutta, vaan energiakulutuksen tasoon vaikuttaa asukkaiden oma toiminta. Huonelämpötilan nosto yhdellä asteella nostaa lämmityskustannuksia keskimäärin viisi prosenttia. Lämmönsäätöjärjestelmän asetuksiin kannattaa siis perehtyä. Samanlaisia energiasyöppöjä voivat olla esimerkiksi valmiustilassa olevat kuluttajalaitteet, liian pitkään lämmitetty sauna, ylipitkät suihkut, väärin säädetty ilmastointijärjestelmä jne. Sähkölasku onkin usein hyvä mittari myös oman asumisen hiilijalanjäljen arvioimiseen.

”Sähkölasku onkin usein hyvä mittari myös oman asumisen hiilijalanjäljen arvioimiseen.”

Asunnon toimivat, omiin tarpeisiin mitoitetut tilat ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä asuntojen valinnassa. Tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä ja mieltymykset erilaisia. Luonnollisesti pienemmän asunnon rakentamiseen ja ylläpitoon kuluu vähemmän energiaa. Asumisviihtyvyydestä ei tulisi kuitenkaan tinkiä. Suunnittelun, rakentamisen ja kaavoituksen vastuu korostuu siinä, ettei palata liian ahtaan asumisen aikaan painottamalla pienten asuntojen tuotantoa. Ei edes energiatehokkuuden varjolla. Tälläkin hetkellä monet asuvat liian ahtaasti tai huonokuntoisissa asunnoissa yksinkertaisesti siitä syystä, ettei suurempaan tai parempikuntoiseen asuntoon ole varaa.

Kuva: Puu on usein käytetty runkomateriaali pientaloissa. Se myös sitoo hiilidioksidia koko rakennuksen elinkaaren ajan.

Kirjoittanut: Jaakko Aaltonen

 

Lisätietoja energiatehokkuuden määräyksistä: http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Rakentamismaarayskokoelma/Energiatehokkuus