Jälki kasvaa syödessä

Kulutuksemme ympäristövaikutuksista ruoalla on keskeinen asema. Runsas kolmasosa kaikista kuluttajan aiheuttamista ympäristövaikutuksista tulee ruoan kautta. Ruuankin kohdalla pitää ottaa huomioon koko tuotannon elinkaari, esimerkiksi lannoituksen aiheuttama maaperän typpioksiduulipäästö, joka on voimakas kasvihuonekaasu, ja eläinten rehuna käytettyjen kasvien viljely ja käsittely.

Kuluttajina voimme vaikuttaa monella helpolla tavalla omaan ruoasta syntyvään hiilijalanjälkeemme. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota ravinnon laatuun ja ravinnerikkauteen sekä suosia lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Ruokaostoksilla kannattaisi suosia suomalaista ja ravitsemuksen kannalta turhat elintarvikkeet kuten makeiset, virvoitusjuomat ja perunalastut tulisi jättää kaupan hyllyyn. Yhden perunalastukilon valmistaminen voi aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä jopa kaksikymmenkertaisesti verrattuna raakaperunoiden aiheuttamiin päästöihin. Lähituotteita voi hankkia muualtakin kuin ruokakaupoista. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi Facebookin Reko-ruokaringit. Monet tilat myyvät myös suoraan kuluttajalle esimerkiksi kananmunia ja vihanneksia. Luomun suosiminen vähentää ruoan hiilijalanjälkeä. Eräiden arvioiden mukaan luomuviljely vähentää kasvihuonekaasupäästöjä maaperään sitoutuvan hiilen – eli humuksen – määrän kasvaessa.

Vihannekset, marjat sekä peruna ovat vähiten ilmastoa kuormittavia, joten kasvisten syöminen on ekoteko.

Tee itse – suosi kasviksia ja lähiruokaa.

Ilmaston kannalta broilerin liha on vähiten kuormittavaa 4kg CO2-ekv/kg, seuraavaksi tulee sianliha 5kg CO2-ekv/kg. Naudanlihan ilmastovaikutukset ovat kolminkertaiset verrattuna sianlihaan. Yllättäen myös juusto tuottaa hiilidioksidipäästöjä, lähes yhtä paljon kuin naudanliha, 13 kg CO2-ekv/kg. Kalan ystävän kannattaa suosia kotimaisia kaloja. Tuotteen aiheuttamat päästöt ilmaistaan yleensä hiilidioksidiekvivalenttina (CO2-ekv), joka huomioi hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muut kasvihuonekaasupäästöt. Päästöt yhteismitallistetaan eli muunnetaan ekvivalenttiseksi hiilidioksidiksi lämmityspotentiaalikertoimen avulla.

Vihannekset, marjat sekä peruna ovat vähiten ilmastoa kuormittavia, joten kasvisten syöminen on ekoteko. Riisi kannattaa vaihtaa perunaan, sillä perunan päästöt ovat lähes olemattomat verrattuna riisiin. Suomalaisten kasvisten suosiminen ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen asia. Talvikautena suomalaiset kasvikset tuotetaan kasvihuoneessa, mikä nostaa esimerkiksi tomaatin hiilijalanjäljen 5-7 kiloon tomaattikiloa kohden. Vertailuna Espanjasta tuodun tomaatin, jonka hiilijalanjälki on vain noin puoli kiloa/ tomaattikilo. Espanjalainen tomaatti ei silti välttämättä ole hyvä vaihtoehto, sillä sen viljelyssä käytetään runsaasti vettä ja torjunta-aineita.

Yksi tärkeimmistä keinoista välttää päästöjä on ruuan hävikin minimoiminen. Suomalainen heittää ruokaa roskiin vuodessa noin 70 kiloa. Vähentämiseen hyviä keinoja on esimerkiksi ostosten ennalta suunnittelu ja ostaminen vain tarpeeseen. Ruoka kannattaa valmistaa itse ja eineksiä sekä turhia pakkauksia tulisi välttää. Kotitekoinen kinkkujuustoleipä synnyttää keskimäärin puolet vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin vastaava valmisleipä. Suurin ero leipien välillä syntyy valmisleipien valmistukseen, pakkaamiseen ja kylmäsäilytykseen tarvittavasta energiasta.

Kuljetukset ja ostosmatkat tuottavat osansa ruoantuotantoketjun päästöistä. Eli tänään on hyvä päivä polkaista lähikauppaan ostamaan lähellä tuotettua ruokaa!

Pyöräilijän hiilidioksidipäästöt ovat reilusti alhaisemmat kuin autoilijan tai bussilla matkustavan.

Tekstin on kirjoittanut Satakunnan ammattikorkeakoulun rakennus- ja yhdyskuntatekniikan ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat Sanna Lindgren ja Susa Hagner, jotka työskentelevät kesän 2018 Vähä0-hankkeessa projektityöntekijöinä.

Kuvat: Sanna Lindgren

 

Lähteet:

Ilmasto-opas www-sivut. Viitattu 7.5.2018. http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/ab196e68-c632-4bef-86f3-18b5ce91d655/ilmastomyotainen-ruoka.html

Tyryn koulun www-sivut. Viitattu 7.5.2018. https://peda.net/valkeakoski/opetuspalvelut/pk/tyry/oppiaineet/biologia/bi-toimela/yhteinen_ymparisto/ky/ry

Ilmastoihminen tekee omat voileivät 2018. Tiede-lehti 3/2018.

Hyviä jälkiä jättämässä

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan tuotteen, toiminnan tai palvelun takia syntynyttä ilmastokuormaa. Ilmastokuormitus lisää kasvihuonekaasuja ja aiheuttaa ilmastonmuutosta. Hiilikädenjäljellä taas tarkoitetaan tuotteiden tai palveluiden ilmastohyötyjä käyttäjälle.

Hiilijalanjälkeä voi pienentää noudattamalla kiertotalouden periaatteita. Kiertotalous on talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Siinä materiaaleihin sitoutunut arvo säilyy mahdollisimman pitkään yhteiskunnassa.

Välipala yhdelle. Jätteen tuottamista voi vähentää pienillä teoilla.

Arjessa yksilö voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä miettimällä kulutustottumuksiaan. Paljon huomiota herättänyt muovikeskustelu sai ihmiset varpailleen. Mediassa puhuttaneet ohuet hedelmäpussit on valmistettuovista, joka on materiaaliltaan suomalaisten suosimaa PE-LD-muovia kovempaa sekä herkempää rikkoutumaan.

Muovin käyttöä on vaikeaa lopettaa kokonaan, sillä muovia on jo itsestä riippumatta niin monessa paikassa ja tuotteessa. Lopettamisen sijaan olisi ajankohtaisempaa miettiä miten materiaaleja voisi uusiokäyttää. Suomalaisille kuluttajille tuttu muovikassi on useimmiten PE-LD-muovia eli matalatiheyksistä polyeteeniä. Öljystä, maakaasusta tai kierrätysmuovista valmistettu PE-LD-muovi voidaan kierrättää tai käyttää energialähteenä jätevoimaloissa. Yleensä PE-LD-muovikassi ostetaan mukaan kaupan tiskiltä, eikä kassin elämänkaari pääty ostosten kotiin kantamisen jälkeen. Yleensä muovikassi suorittaa viimeiseen palveluksensa jätteiden hygieenisenä kääreenä ja kantovälineenä. Näiden tehtävien väliin mahtuu niin monta käyttökertaa kantovälineenä tai suojapussina kuin kuluttaja haluaa.

Arjen valintoja ruokakaupassa. Kokeilisitko kestohedelmäpussia ongelmallisen PE-HD pussin sijaan?

Pusseja, kassit ja muovipakkaukset – vaihtoehtoja ja valintoja.

Päätimme tutkia asiaa tarkemmin. Millä ostokset tulisi kuljettaa kotiin? Yllätyimme tuloksista, sillä ekologisin vaihtoehto on kierrätysmuovista valmistettu muovikassi. Kierrätysmuovikassin erottaa muista kassin alalaidassa olevasta ”uusiomateriaalia”-tekstistä. Kangaskassikin on ekologinen vaihtoehto, mutta sitä tulisi käyttää keskimäärin 50 kertaa ennen kuin se olisi ekologisempi kuin kierrätysmuovikassi. Mikäli vesijalanjälki huomioidaan, käyttökertoja tulisi kertyä 324. Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon henkilö tai valtio kuluttaa vesivaroja kaikkien kuluttamiensa hyödykkeiden myötä (vettä/kuluttaja/vuosi). Kulutettuihin vesivaroihin lasketaan juoma- ja talousveden lisäksi kaikki vesi, joka on tarvittu esimerkiksi porkkanan kasvatukseen tai vehnän viljelyyn, sekä teollisuuden prosesseissa tuotteiden, kuten maksalaatikon tai auton valmistukseen. Eli kangaskassia tulisi käyttää miltei vuoden, ennen kuin se olisi ympäristöystävällisempi kuin muovikassi. Tästä voisi ajatella, että kangaskassi olisi ekologisempi vaihtoehto – eikö vuosi kangaskassille ole lyhyt aika? Onko silti järkevintä tarttua kassalla kierrätysmuovikassiin ja jatko käyttää sitä roskapussina, kuin taas ostaa roskille varta vasten tarkoitettuja muovisia pusseja?

Aihe on todella moninainen sekä tulkinnanvarainen ja siksi erittäin haasteellinen. Ihmisten tulisi kiinnittää eniten huomiota materiaalien pitkään käyttöikään ja kierrättämiseen, jotta yhden tuotteen elinkaari olisi mahdollisimman pitkä. Pienin teko, jolla on suurin vaikutus olisi muovisten PE-HD-muovisten hedelmäpussien korvaaminen esimerkiksi kierrätysmateriaaleista valmistetuilla kestopusseilla, joita voi käyttää useita kertoja. Biojätepussit eivät ole hyvä vaihtoehto, sillä ne kuluttavat toiseksi eniten luonnonvaroja. Biojätepussitkin hajotessaan tuottavat ympäristöön hajoamatonta mikromuovia.

Positiivinen hiilikädenjälki

Yritys voi parantaa hiilikädenjälkeään tarjoamalla ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja kuluttajille, esimerkiksi tarjoamalla hedelmäpussien sijaan kestopusseja sekä lopettamalla hedelmien ja vihannesten pakkaamisen valmiiksi muoviin. Muovin käytöstä pakkausmateriaalina keskustellaan paljon. Pakkauksia perustellaan paljon sillä, että se helpottaa ruuan kuljetusta ja vähentää ruuan hävikkiä. Esimerkiksi kurkku nahistuisi hyvin nopeasti ilman muovikäärettä, sillä se sisältää paljon vettä. Näin muovikääre pidentää kurkun käyttöikää ja vähentää poisheitettävän ruuan määrää. Täältä löydät lisää tietoa ja keskustelua päivittäistavaroiden muovipakkauksista sekä muovista pakkausmateriaalina.

Kurkkujen kohdalla muovikääre on perusteltu. Tasapainoilu turhien muovipakkausten ja ruuan hävikin suhteen on usein haasteellista.

Teollisuudella on ratkaisevan tärkeä rooli globaalissa muutoksessa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Tätä varten on kehitetty käsite hiilikädenjälki, joka kuvaa yritysten tuottamien ratkaisujen päästövähennysvaikutusta käyttäjälle. Vastaparina hiilijalanjäljelle hiilikädenjälki keskittyy positiivisiin tekoihin. Kokonaisuuden kannalta olennaisinta olisi, että hiilikädenjälki on merkittävästi isompi kuin hiilijalanjälki. Hiilineutraaliudella taas tarkoitetaan sitä, että tuotetaan vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin niitä pystytään sitomaan. Hiilineutraalin tuotteen tai systeemin hiilijalanjälki koko elinkaaren ajalta on siis nolla.

Tekstin on kirjoittanut Satakunnan ammattikorkeakoulun rakennus- ja yhdyskuntatekniikan ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat Sanna Lindgren ja Susa Hagner, jotka työskentelevät kesän 2018 Vähä0-hankkeessa projektityöntekijöinä

Kuvat: Sanna Lindgren

 

Lähteet:

Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Elon www-sivut. Viitattu 4.5.2018. https://elomedia.elo.fi/blogi/haussa-positiivisia-ymparistovaikutuksia

Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Koordinaatin www-sivut. Viitattu 4.5.2018. https://www.nuortenelama.fi/elavaa-elamaa/ymp%C3%A4rist%C3%B6-ja-kuluttaminen/hiilijalanj%C3%A4lki-807

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran www-sivut. Viitattu 4.5.2018. https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/

 

Mitä rakennuksen hiilijalanjäljen laskenta tarkoittaa?

Hiilijalanjälki kuvaa rakennuksen elinkaaren aikaista vaikutusta ilmastoon. Vaikutusta mitataan kasvihuonekaasupäästöjen määrällä. Päästöt syntyvät toiminnan eri vaiheissa joko suoraan tai välillisesti. Tarkoituksena on tuoda näkyviin eri tuotteiden vaikutus ilmastoon. Ympäristöministeriön tavoitteena on, että rakennusten hiilijalanjälki otetaan huomioon rakentamisen säädöksissä 2020-luvun puoliväliin mennessä. Jo nyt pitäisi julkisissa hankinnoissa ottaa ympäristöasiat huomioon valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti.

VTT:n laskelman mukaan tällä hetkellä keskimääräisen asuinkerrostalon hiilijalanjäljestä 63 % tulee energian käytöstä ja 37 % elinkaaren muista vaiheista. Näistä suurin on rakennusmateriaalien valmistus.  Rakennusten energian käyttöön on kiinnitetty huomiota jo pidemmän aikaa. Rakennusvaiheessa tehtävillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa rakennuksen energiankulutukseen. Käytettävillä lämmitysmuodoilla vaikutetaan suoraan rakennuksen hiilijalanjälkeen. Lähes nollaenergiarakennuksissa energiankulutus on vähäisempää, jolloin rakennusmateriaalien osuus rakennuksen hiilijalanjäljestä kasvaa.

Standardi hiilijalanjäljen laskentaan

Hiilijalanjäljen laskemiseen rakennuksille on julkaistu eurooppalainen standardi SFS-EN 15978. Standardin laskentatavassa elinkaari jaetaan vaiheisiin rakennustuotteiden tuottamisesta ja kuljetuksesta työmaatoimintoihin, käyttöön, kunnossapitoon ja osien vaihtoon. Oman osansa saavat tulevan rakennuksen energian ja veden käyttö. Lopulta huomioidaan purkuvaihe. Laskenta on monivaiheinen ja tarvittavan tiedon määrä mittava.

Standardin tarkoituksena on auttaa vertailemaan ilmaston vaikutuksia erilaisissa suunnittelu- ja korjausvaihtoehdoissa tai tunnistaa ilmaston kannalta potentiaalisimmat parannuskohteet. Laskennassa voidaan tehdä erilaisia rajauksia. Näitä on esitelty tarkemmin Green Building Councilin Elinkaaren hiilijalanjälki -tekstissä: http://figbc.fi/elinkaarimittarit/laskentaohjeet/elinkaaren-hiilijalanjalki/.

Rakennusmateriaalien hiilijalanjäljen laskenta

Rakennusmateriaalien hiilijalanjälkeen voi vaikuttaa suunnitteluvaiheessa oikeilla valinnoilla sekä rakentamisvaiheessa materiaalitehokkuudella. Tätä työtä helpottamaan Suomen ympäristökeskus on julkaissut SYNERGIA Hiilijalanjälki -työkalun. Sillä voidaan arvioida rakennusten päämateriaalien ja päärakenteiden hiilijalanjälkeä. Näin voidaan suunnitteluvaiheessa vertailla erilaisia materiaali- ja rakennusteknisiä ratkaisuja ilmaston näkökulmasta.

Rakennuksessa käytettyjen rakennusmateriaalien hiilijalanjäljen laskenta on monivaiheista. Ensimmäisenä vaiheena tässä on rakennuksessa käytettyjen rakennusmateriaalien määrien laskenta. Jos rakennus on suunniteltu nykyaikaisilla tietomallinnusohjelmilla, pitäisi nämä tiedot saada suoraan tietomallista. Seuraavaksi pitää laskea eri rakennusmateriaalin hiilidioksidipäästöt. Näitä tietoja on listattu esimerkiksi Rakennustiedon julkaisemassa RT Ympäristöselosteessa tai materiaalivalmistajien omilla www-sivuilla. Lisäksi laskennassa pitää ottaa erikseen huomioon puurakenteet, jotka toimivat myös ns. hiilinieluna eli varastoivat hiilidioksidia. Koko rakennuksen rakennusmateriaalien hiilijalanjälki saadaan laskettua, kun päästöistä vähennetään sitoutunut hiilidioksidi.

Hiilijalanjälkilaskennan avulla saadaan kierrätysajattelu mukaan kaikkiin rakennushankkeen vaiheisiin tarveselvityksestä eteenpäin.

Todellisuudessa laskenta ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Laskennassa pitää miettiä rajaus siihen, mitä rakennusmateriaaleja otetaan huomioon. Lasketaanko kaikki apuaineet eli lopputuloksen saavuttamiseksi tarvittavat tarvikkeet, esimerkiksi betonivaluissa tarvittavat muottilaudat. Lisäksi laskennassa pitäisi ottaa huomioon myös se, mistä rakennusmateriaali on hankittu. Onko esimerkiksi puutavara kuljetettu Euroopasta tai kaadettu omasta lähimetsästä? Onko kattotiili ostettu suoraan tehtaalta vai tilattu verkkokaupasta Kiinasta?

Rakennuksen käyttöikä vaikuttaa rakennuksen aiheuttamiin päästöihin. Oleellista on miettiä rakennusten muuntojoustavuutta, jolloin rakennus palvelee mahdollisimman pitkään. Rakennuksen elinkaaren loppuvaiheessa mietitään rakennusmateriaalien kierrätys. Tavoitteena on, että purkuvaiheessa mahdollisimman suuri osa rakennusmateriaaleista saadaan kierrätettyä tai uusiokäyttöön. Hiilijalanjälkilaskennan avulla saadaan kierrätysajattelu mukaan kaikkiin rakennushankkeen vaiheisiin tarveselvityksestä eteenpäin.

Näin voit laskea rakennusmateriaalin hiilijalanjäljen:

  1. Laske rakennusmateriaalin tilavuus ko. rakennuksessa.
  2. Laske materiaalin kokonaispaino.
  3. Laske materiaalin hiilidioksidipäästöt
  4. Laske materiaalin varastoima hiilidioksidi
  5. Materiaalin hiilijalanjälki saadaan laskettua kun päästöistä vähennetään sitoutunut hiilidioksidi

Esimerkkejä Porin Asuntomessukohteiden 2018 laskennasta julkaistaan maaliskuussa.

 

Kirjoittajat: Mari Kujala ja Aino Pelto-Huikko

 

Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Tiekartta_rakennusmateriaalien_hiilijala(40813)

Green Building Councilin Elinkaaren hiilijalanjälki  http://figbc.fi/elinkaarimittarit/laskentaohjeet/elinkaaren-hiilijalanjalki/