Hiilijalanjälkeä luvataan pienentää pyöräilemällä ja kierrättämällä.

Autoilun vähentäminen, jätteiden lajittelu ja kierrätys ovat helppoja tapoja, joilla jokainen meistä voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Järjestimme ihmisille kyselyn, jossa tehtiin lupauksia oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Noin kolmannes voisi jättää auton talliin ja käyttää kulkemiseen sijaan julkista liikennettä, polkupyörää tai omia jalkojaan. Lupauksista jätteiden lajittelu ja kierrätys oli toiseksi yleisin hiilijalanjälkeä pienentävä teko. Asumiseen liittyviä lupauksia olivat vedenkäytön vähentäminen sekä huoneen lämpötilan alentaminen. Lämpöpumppua ja aurinkosähköä luvattiin käyttää muutaman kodin lämmityksessä ja kertoi joku suunnitelleensa öljylämmityksen vaihtamista vesi-ilmalämpöpumppuun.

Lupaukset, yhteensä 55 kappaletta, tehtiin lokakuun loppupuolella järjestetyillä Paras Koti -messuilla Porin Karhuhallissa. Rakentamisen ja sisustamisen lisäksi messuilla oli esillä muun muassa energia- ja ympäristöasiat. Vähä0-hanke oli yhdessä Porin kaupungin Circwaste-hankkeen sekä jäteneuvonnan kanssa kertomassa rakentamisen hiilijalanjäljestä, uusiutuvasta energiasta, kierrätyksestä sekä jätteiden lajittelustakin.

Messupiste valmiina Paras koti -messujen vierailijoille.

 

Teksti ja Kuvat

Sanna Lindgren

FORSSAN FRUSH

Kiertotalous on yksi tämän hetken trendeistä melkein joka sektorilla. Tämän sai hyvin huomata Forssassa olleessa FRUSH-Kiertotalouden kasvuyritys- ja start up -tapahtumassa 19.–20.9.2018.

Tapahtuma kokosi Forssaan useita satoja asiasta kiinnostuneita vieraita. Puheenvuoroissa esiteltiin eri alojen uusia innovaatioita kiertotalouteen liittyen. Yksi mielenkiintoinen case oli esimerkiksi Raksanouto-palvelu. Tässä haetaan työmaalla ylijääneet käyttökelpoiset materiaalit pois ja kierrätetään ne edelleen Rakennusoutlet.com -palvelussa.

Tapahtuman aikana kuulimme myös europarlaamentikko Sirpa Pietikäisen mietteitä kiertotaloudesta. Mieleenpainuva slogan hänen puheestaan oli ”Ei auta, jos kävelee nopeammin, mutta väärään suuntaan”. Toinen tärkeä ajatus, jonka Pietikäinen otti esille, oli palvelullistaminen. Ts. vasta sitten kiertotalouden sovellukset ovat kannattavia, kun ne saadaan muutettua palveluiksi, joiden kautta tehdään bisnestä. Tässä olisi mietittävää vielä meille rakennus- ja LVI-alallekin. Millä keinoin saamme muokattua vähähiilisyyden bisnekseksi, jolla rakennusurakoitsija säästää selvää rahaa?


Kuva 1. Vähä0-hankkeen ständi FRUSH:ssa. Asuntomessukohteisiin tehdyt hiilijalanjälkilaskelmat ja energiasimuloinnit herättivät paljon mielenkiintoa. Useampi tapahtuman vieras kyseli vinkkejä, miten voisi itse tehdä vastaavia selvityksiä. Myös siitä saatiin positiivista palautetta, että insinööriopiskelijat on otettu mukaan laskelmien tekemiseen ja tällä tavoin saadaan levitettyä tietoa eteenpäin.

Teksti: Mari Kujala
Otsikkokuva: Katja Pouta HAMK
Kuva 1: Sanna Lindgren

Uusia ratkaisuja ja visioita – Indoor air summer School 24.8.2018

Satakunta -hankkeen järjestämän seminaarin toisen päivän teemana oli tulevaisuuteen suuntaava ratkaisukeskeisyys. Päivä aloitettiin ruotsalaisvoimin, kun Lundin yliopiston professori Lennart Larsson esitteli hänen ja Johan Mattsonin tekemän tutkimuksen tuloksia cTrap -matosta, joka voisi olla yksi ratkaisu sisäilmaongelmien ehkäisyyn.  CTrap on kehitetty pysäyttämään ja sitomaan itseensä rakennusmateriaalien pintaemissioita, samalla tuote on lähes täysin avoin vesihöyryn kululle. Mattoa on käytetty jo useissa tutkimuskohteissa ja saatu hyviäkin tuloksia. Kuitenkin mattoa käyttäessä pitää muistaa, että esimerkiksi homevauriokohteissa rakennus vaatii edelleen kunnollisen peruskorjauksen, eikä matto yksin ratkaise ongelmaa. Tutkimuksissa oli lisäksi kohteita, joissa matto ei tuonut toivottua tulosta.

Ulla Haverinen-Shaughnessy kertoi meille ryhmänsä tutkimuksista sisäilman laadun monitoroinnista. Hän kertoi monitoroinnin haasteista ja hyödyistä. Haasteita on muun muassa sijainniltaan huonoon paikkaan asennetut sensorit tai sensorit, jotka eivät ole riittävän herkkiä, eivätkä tällöin anna tilasta todenmukaista kuvaa. Hyötyjä sisäilman sensoreista on esimerkiksi siinä, että tilan olosuhteet voidaan säätää automaattisesti käyttäjämäärien ja tarpeen mukaisesti, jolloin sisäilman laatu pysyy optimina ja samalla säästetään aikoina, jolloin tilassa ei ole käyttäjiä.

Valtioneuvoston kanslian Terveet tilat 2028 -hankkeen hankejohtaja, hallitusneuvos Marika Paavilainen kertoi hankkeen tämän hetkiset kuulumiset ja tiivisti, mitä hankkeella halutaan saada aikaan. Tärkeimpinä asioina Paavilainen piti tiedon kulkua, oikeanlaisen, tutkitun tiedon leviämistä mahdollisimman laajalle. Hän toivoi myös, että seuraavan kymmenen vuoden aikana saataisiin kehitettyä sosiaalisia palveluja sisäilmasta sairastuneille. Paavilainen piti tärkeänä myös sitä, että rakennusalan ja sisäilmaongelmiin erikoistuneen ammattilaisen palveluita olisi aina saatavilla, jolloin rakennus ja korjausaikaisten ongelmien sattuessa tieto olisi heti käsillä. ”Me emme pääse eroon sisäilmaongelmista, mutta me voimme hankkia tietoa, toimiaksemme nopeammin ja aikaisemmin.”  Ympäristövaliokunnan puheenjohtajan sekä sisäilmatyöryhmän jäsenen, kansanedustaja Satu Hassin viestin sisältö oli samankaltainen, tietoa on jaettava, sisäilman vaikutus terveyteen on tunnustettava ja sairaiden pitää saada asianmukaista hoitoa. Hän peräänkuulutti myös säännöllistä tietojen päivitystä ja asianmukaista koulutusta rakennusten sisäilmaa tutkiville henkilöille sekä sitä, että rakennukset tulisi tutkia säännöllisesti.

Tuula Putus kertoi SATAKUNTA -hankkeen sisällöstä ja kuulumisia hankkeen tiimoilta. Hankkeeseen osallistuvien kaupunkien korjaushankkeita seurataan ja tutkitaan useilla eri mittareilla. Haitoista ja hyödyistä tehdään analyysi, jonka avulla pyritään tuottamaan tietoa esimerkiksi oikeanlaisten rakennustapojen ja materiaalien käytöstä sisäilmaremonteissa. Hanke hyödyntää Turun yliopiston laajaa asiantuntemusta, tarkoitus on hyödyntää ja tutkia muun muassa uudenlaisia toksisuuden mittausmenetelmiä. Hankkeeseen on tarkoitus saada mukaan kuntia eri puolelta Suomea, jotta erilaiset ilmasto- ja geologiset olosuhteet Suomessa tulisi tutkimukseen mukaan. Pori on Satakunnan alueella luvannut toimia tiennäyttäjänä. Pori on myös haastanut mukaan naapurikuntia Satakunnasta.

Miten kunnissa voidaan toimia sisäilmaongelmien suhteen?

Näiden aiheiden lisäksi päivän aikana puhuttiin sisäilmasairaiden asemasta ja tilanteesta. Sairastuneiden puolesta luennoimassa oli Ruotsin sisäilmasairaiden, MCS Sweden -yhdistyksen edustaja Sven Olof Billö. Hän kertoi karuja lukuja Ruotsin asuntokannan kunnosta ja siitä, kuinka paljon Ruotsissa altistuu ihmisiä sisäilmaongelmille. Katja Pulkkinen toimii Suomessa vastaavassa järjestössä. Hänen edustamansa yhdistys, Homepakolaiset ry, on perustettu vuonna 2011. Yhdistys on jalostunut vuosien varrella ahkerien vapaaehtoistyöntekijöiden avulla asiallista tietoa tuottavaksi tukijärjestöksi sisäilmasairaille. Katja Pulkkinen kertoo, että heidänkin kokemuksensa mukaan juuri asiallisen tiedon tuottaminen ja jakaminen tulee tällä hetkellä todella tarpeen. Sairastuneet kokevat edelleen, että kaikki tieto on pirstaloitunutta ja sitä on ajoittain vaikeaa löytää.

Lopuksi pohdittiin kaikkien seminaariin osallistujien kesken, minkälaisia asioita pitäisi tehdä, miten toimia näiden ongelmien suhteen. Myös osallistujat kokivat tiedon lisäämisen yhdeksi tärkeimmistä asioista. Opintoihin pitäisi sisällyttää rakennusterveyden opintokokonaisuus eri alojen opiskelijoille. Koulutuksesta hyötyisi varmasti rakennusalan lisäksi ainakin sosiaali- ja terveydenalan tulevat ammattilaiset. Vanhoihin tutkimuksiin olisi hyvä saada jatkoa. Toivottiin myös, että rakennuksen valmistuessa lopputarkastukseen sisällytettäisiin sisäilman laadun mittaus. Tärkeänä teemana koettiin lisäksi sisäilmasairaiden aseman parantaminen ja esimerkiksi sisäilmasta sairastuneiden lasten koulunkäynnin mahdollistaminen sairastuneiden yhteisissä, muista erillään olevissa ryhmissä. Näin turvattaisiin lasten koulunkäynti ja vahvistettaisiin lasten sosiaalisia suhteita.

 

Teksti ja kuvat Sanna Lindgren

Karjarannan historiaa – tehdasalueen tilalla nyt moderni asuinalue

Porin superkesä on ohi, asuntomessut taputeltu ja talojen asukkaat saavat aloittaa tavallisen arjen Kokemäenjoen rannan kupeessa, Karjarannassa. Karjaranta on ollut nopeasti uudistuva alue Porissa, mutta on siellä ollut ennenkin monenlaista toimintaa. Asuntomessuvieraatkin saivat kokea alueen historiaa, kun yksi kohteista oli kunnostettu Shellin asuin- ja autovajarakennus, jonka historia ulottuu vuoteen 1937.

Kaikki porilaiset tuntevat Karjarannan ja useat myös sen historiaa. Sadan vuoden aikana siellä on ehtinyt tapahtumaan monenlaista. Hätilän asuinaluetta lukuun ottamatta, alue on ollut lähinnä pienten ja vähän suurempienkin yritysten käytössä. Historian aikana siellä on toiminut yli 200 yritystä. Karjarannasta voikin sanoa, että ”Kaikki sen tuntevat, mutta harva sieltä on kotoisin. Jatkossa asia muuttuu. Vaikka osa alueen rakennuksista on säilynyt, on iso osa purettu pois, uusien asuinrakennusten tieltä.

Kalanmyyntiä Karjarannassa
Karjarannan makasiinit
Makasiinien alue nykyään

Laidunmaalle syntynyt monenlaista toimintaa.

Tänä kesänä Karjaranta tulee tutuksi myös monelle Porin ulkopuolella asuvalle asuntomessuvierailijalle. Porin asuntomessujen aluehan sijaitsee Karjarannan ytimessä, vanhalla tehdasalueella.

Ennen teollistumista ja yritysten ilmaantumista Karjarannalle, alue on lähinnä toiminut Karjojen laidunmaana. Karjanomistajat ovat asuneet keskustan alueella, josta on ollut helppo viedä karja laiduntamaan joenrannan vehreälle alueelle. Alueelle perustettiin ensimmäinen ”lahti” teuraskarjalle, koska karjan teurastamisen määräykset tiukentuivat ja tarvittiin tilat, jotta lainsäädäntöä voitiin noudattaa. Paikalle tuli myöhemmin teurastuslaitos. Osuusteurastamon toiminta loppui vuonna 1993.

Nykyisen Puurilan lasiliikkeen rakennuksessa toimi meijeri 1900-luvun alusta lähtien.  Vuonna 1916 Puurilan taloon rakennettiin toinen kerros ja meijeri muutti pois tiloista muutaman vuoden kuluttua. Itse Puurilan lasiliikkeen talo on edelleen pystyssä Karjarannan alueen itäpäässä.

1900-luvun aikana alueella on toiminut muun muassa sahoja, makkaratehdas, satakunnan karjakeskus, huonekalutehdas sekä Jakobsonin konepaja ja Porin puuteollisuus oy. 1900-luvun puolen välin jälkeen alueella toimi ainakin kalavarasto, kuljetusliike, putkiliike, kiviliike, sepänpaja, porin oluen varasto, radioita valmistava yritys, kaasuyritys sekä Satakunnantyön toimitalo. Lama-aika näkyi alueella varsinkin erilaisten korjaamojen, kuten esimerkiksi autokorjaamojen lisääntymisenä.

Karjarannan alueen tehtaita
Pyöreä rakennus, jonka on suunnitellut 1949 arkkitehti Toivo Jäntti, hänet tunnetaan myös toisena Olympia stadionin suunnittelijana.

Asuntomessualueella on toiminut öljysatama, valimo sekä Rauma Repolan ammattikoulu

Asuntomessualue sijaitsee Karjarannan länsipäässä. Alue toimi öljysatamana ja se kaavoitettiin 2. maailmansodan aikaan. Kaavoituksen jälkeen toiminta muuttui ja alueelle rakennettiin sementtivalimo, jonka varastoja pystytettiin juurikin asuntomessualueelle. Tämän jälkeen alueella toimi vielä Rauma Repola.  Rauma Repola perusti paikalle ammattikoulun, jossa koulutettiin levyseppähitsaajia Rauma Repolan tarpeisiin.

Rauma Repolan vanhoja tehdasrakennuksia

Karjarannasta on rakennusten lisäksi kadonnut aikojen saatossa myös katuja, itse Karjarannantienkin paikkaa on vaihdettu. Kadonneisiin kadun nimiin lukeutuvat ainakin Hevosluodontie. Hevosluoto sijaitsee nykyään joen toisella puolella.
Tämän lisäksi kadonneita katuja ovat Talvitie, joka on kulkenut nimensä mukaisesti talvella joen yli,
Öljysatamantie, joka johti öljysatamaan ja
Polsankuja, joka sekin nimenä muuttanut muotoaan Polsanluodoksi, luoto sijaitsee hevosluodon lailla joen toisella puolella ja kuvaa tiettyä aluetta.

Karjarannan historiaan mahtuu monenlaista toimintaa ja alueen yritykset ovat työllistäneet tuhansia ihmisiä. Alue kehittyy ja toiminta muuttuu kaupungin mukana. Nyt on alueen vuoro asuttaa ihmisiä ja antaa ihmisten nauttia vehreästä rantamaisemasta. Nyt asuntomessujen päättymisen jälkeen on mielenkiintoista seurata, miten Karjarannan alue tästä eteenpäin muokkautuu.

Karjarannan kaunista rantamaisemaa
Historia ja nykyaika kohtaavat vanhalla karjarannantiellä, joka on nykyiseltä nimeltään nimeltään Karjapiha. Vasemmalla uusia asuinrakennuksia ja oikealla Puurilan lasitehtaan talo.

Teksti ja Kuvat

Sanna Lindgren ja Susa Hagner

 

Lähde: Satakunnan museo – Karjarannan historiaa -kierros 27.6.2018.

Vanhat ongelmat, uudet ratkaisut – Indoor air summer School 23.8.2018.

Sisäilmaongelmat eivät ole uusi juttu, Suomessakaan. Ongelmia on ollut vuosikymmeniä, nyt tarvitsemme ratkaisuja. Uuden, vuonna 2018 voimaan tulleeseen, lähes nollaenergiarakentamiseen liittyvään säädökseenkin sisältyy kohta terveellisestä ja turvallisesta rakennuksesta, mikä pitää sisällään myös sisäilmaan liittyvät asiat. Usein kuulee väitettävän, että Suomi ja suomalaiset painivat yksin sisäilmaongelmiensa kanssa, mutta näin ei kuitenkaan ole. 1990-luvun alusta sisäilmaongelmien parissa työskennellyt terveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus kertoo, ettemme ole ongelmien kanssa yksin. Tutkimuksia on tehty ympäri maailmaan ja tutkijat ovat huomanneet, että riippumatta maan sijainnista tai ilmasto-olosuhteista, tutkimustulokset ovat samankaltaisia.

Turussa järjestettävä Indoor air summer school -sisäilmaseminaari on Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen oppiaineen käynnistämän SATAKUNTA -hankkeen järjestämä kansainvälinen tapahtuma.  SATAKUNTA-hankkeen tavoitteena on vastata valtioneuvoston ja ministeriöiden Terveet Tilat 2028-hankkeen toimintaohjelman haasteeseen. Satakunta-hankkeen tavoitteena on saada mukaan sata suomalaista kuntaa. Tällä hetkellä yksi mukana olevista kunnista on Pori.

Päivän anti oli moninainen. Päivän aloittivat Uppsalan yliopiston ympäristölääketieteen professori Dan Norback sekä tohtori Juan Wang, jotka kertoivat tutkimuksistaan Kiinassa sekä muissa Aasian maissa sekä terveysongelmista, jotka liittyivät sisäilmaongelmiin. Näissä tutkimuksissa osoitettiin, että sisäilman kosteus- ja homeongelmilla, alitehoisella ilmanvaihdolla sekä muun muassa urbaanista ympäristöstä sisäilmaan kulkeutuvilla pienhiukkasilla on yhteys hengitysongelmiin ja astmaan. Tohtori Wang totesi väitöskirjatutkimuksessaan, että tulokset niin Kiinassa kuin Ruotsissa olivat samankaltaiset.

Ensimmäisenä seminaaripäivänä vertailtiin muun muassa Kiinan ja Ruotsin tilanteita sisäilman aiheuttamien terveysongelmien suhteen.

Päivän aikana pohdittiin myös ihmisen mikrobiston biodiversiteettiä eli sitä miten ihmisten mikrobiomin muutos on saattanut vaikuttaa siihen, että reagoimme sisäilman epäpuhtauksille herkemmin. Mikrobiomin muutokseen on taas mahdollisesti aiheuttanut erilaiset kemikaalit kuten lisäaineet sekä hyönteismyrkyt. Myös antibioottien negatiivinen vaikutus on saattanut muuttaa esimerkiksi suolistomme mikrobikantaa, joka on vaikuttanut immuniteettiin.  Mielenkiintoista oli myös huomio, kun tutkittiin, miksi suomalaisilla on venäläisiä enemmän hengitystieongelmia. Venäläisten ja suomalaisten mikrobikanta oli erilainen ja tiettyjä mikrobeja esiintyi venäläisillä huomattavasti enemmän.

Vanhoista ongelmista siirryttiin päivän aikana luontevasti ongelmien tutkimiseen. Tulsan yliopiston professori Richard Shaughnessy kertoi tutkimuksistaan ilmanvaihdon ja siivouksen vaikutuksista sisäilman laatuun. Hän oli tutkimuksissaan todennut, että useissa kouluissa ilmavirran taso jäi selvästi alle vaatimusten (ASHRAE), ollen keskimääräisesti 3,7l/s oppilasta kohden. Suomessa samaa asiaa oli tutkittu 60 koulussa Etelä-Suomessa, joissa siinäkin ilmavirran mediaani kulki 4 l/s:ssa oppilasta kohden. Tulevaisuudessa Shaughnessyllä onkin aikomus tutkia, miten oppilaiden terveyteen vaikuttaa, jos suosituksia nostettaisiin 30%:lla.

Shaughnessyn tutkimus perehtyi muun muassa ilmavirtojen määriin luokkahuoneissa.

Ilmavirrat ja tehokas ilmanvaihto nousi esille myös Voc-yhdisteisiin liittyvässä luennossa. Tohtori Helena Järnströmin tutkimuksessa juuri koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto vaikutti selkeästi pienentäen haitallisten orgaanisten yhdisteiden määrään ilmassa Rakennuksen ensimmäisen vuoden aikana verrattuna painovoimaiseen ilmanvaihtoon tai vain koneellisen poisstoilmanvaihtoon.

Päivän lopuksi käytiin läpi vielä toksilogista tutkimusta. Tuula Putuksen luotsaamassa Trossissa mukana oleva tutkija, Tohtori Janne Atosuo kertoi väitöstutkimuksestaan, jossa E.Coli bakteeriin on lisätty geeni, joka saa bakteerin loistamaan. Bakteeri lakkasi tuottamasta valoa, jos aine, jonka kanssa se joutui tekemisiin, oli toksinen. Tulokset korreloivat myös rakennuksen käyttäjien terveydentilaan sekä mikrobilöytöihin. Testi on myös toteutettu nisäkkäiden soluilla kuten villisian spermalla ja leukosyyteillä. Saimme kuulla myös muutamista muista vireillä olevista tutkimuksista, joissa perehdytään toksiinien tutkimiseen sisäilmasta, tulokset ovat lupaavia, mutta asiat vaativat vielä lisää tutkimista.

Seminaari jatkuu perjantaina 24.8. ja sen kuulumiset päivitetään blogiin alkuviikolla.

Teksti ja kuvat Sanna Lindgren

 

 

Purkupuun käyttömahdollisuudet

Puu on Suomessa merkittävä, ellei merkittävin rakennusmateriaali. Olemassa olevasta rakennuskannastamme noin 45 % on rakennettu puusta. Tällä hetkellä purkupuusta lähes kaikki poltetaan energiaksi. Historiallisten rakennusten korjaamiseen keskittyvät yhdistykset ja yritykset ylläpitävät ympäri Suomea lukuisia vanhojen rakennusosien ”varaosapankkeja”, mutta toiminta on purkupuujätteen kokonaismäärään nähden pientä. Tampereen teknillinen korkeakoulu tutki puurakenteiden uudelleenkäyttömahdollisuuksia ja sitä, miten erilaiset puurakenteet olisi mahdollista ottaa uudelleen hyötykäyttöön mahdollisimman tehokkaasti.

EU:n jätedirektiivi on asettanut tavoitteen, että 70 % rakennus- ja purkujätteestä olisi hyödynnettävä materiaalina vuoteen 2020 mennessä. Ellei puujätteelle löydy muuta hyödyntämistapaa kuin polttaminen, 70 %:n tavoitteen saavuttaminen edellyttää tällöin muiden purkumateriaalien täydellistä hyödyntämistä materiaalina (30 % purkujätteestä koostuu puusta).

Puurakentamisella on tällä hetkellä nostetta: ympäri Suomea on puukerrostalohankkeita ja onpa viime vuosina pystytetty muutamia julkisia rakennuksia hirrestäkin. Puulla halutaan korvata betoni- ja teräsmateriaalien käyttöä, sillä näiden materiaalien kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin puun.

Runkorakenne ja purkutapa vaikuttavat purkupuun hyödyntämiseen uusiomateriaalina

Rakennusosien ja rakenteiden sijainti vaikuttaa mahdollisuuteen uusiokäyttää purettavat rakenteet uudelleen materiaalina. Myös osien purettavuus, tekninen kunto sekä asumisterveyteen vaikuttavat seikat vaikuttavat uudelleenkäyttöön.

Erilaiset runkorakenteet vaikuttavat mahdollisuuteen käyttää puuta uudelleen materiaalina. Esimerkiksi hirsikehikko voidaan käyttää uudelleen sellaisenaan. Koska hirsien sovitus toisiinsa on käsityötä, pitää hirret numeroida ja keskinäinen järjestys säilyttää. Rankarakenteiden kohdalla asia on monimutkaisempi. Rankarungoissa ongelmana on muun muassa puutavaran pituus ja naulaisuus.

Materiaalin uusiokäyttöä ajatellen kannattaa miettiä, voiko rakennetta hyödyntää elementtinä. Purkaminen voi helpottua, jos elementtejä ei yritetä purkaa osiksi, vaan ne irrotetaan rungosta kokonaisina uudelleenkäyttöä varten.

Purkutapa on yksi olennainen asia, joka vaikuttaa purkupuumateriaalin uusiokäyttöön. Pientaloja puretaan yleensä käsityökaluilla siihen asti, kun kaikki säästettäväksi haluttu rakennusmateriaali on saatu irrotettua. Usein pientalot kuitenkin puretaan lähes kokonaan koneella. Käsin purkaen puutavara säilyisi parempilaatuisena uudelleenkäyttöä ajatellen, mutta menetelmä on hidas ja sen vuoksi kallis.

Hirsirakenteen yksinkertaiset liitokset mahdollistavat sen käytön uudelleen runkona. Hyvin säilyneitä rankarakenteita voisi mahdollisesti hyödyntää valmiina elementtinä.

Purkupuun lujuuteen vaikuttavat useat tekijät

Uudelleenkäytettävän puutavaran laatuluokittelu on haastavaa. Tällä hetkellä ajatellaan, että vanheneminen ei itsessään muuta puumateriaalin ominaisuuksia. Uudelleenkäytettävien puurakenteiden laatu on määräytynyt jo puun kasvaessa. Vanhimpien puurakennusten materiaali on yleensä huomattavasti laadukkaampaa ja tarkemmin valikoitua kuin 1900-luvun loppupuolen puumateriaalit ja vanhan puun patinoitunut ulkonäkö saattaa olla myös haluttava ominaisuus. Puussa alun perin olevat, lujuutta alentavat virheet (esimerkiksi oksat, vinosyisyys ja halkeamat) säilyvät siinä koko puun käyttöiän. Tämän vuoksi uudelleenkäytettävän puuosan käyttötarkoitusta ei kannata vaihtaa miettimättä esimerkiksi lattialankusta runkotolpaksi. Koska puun alkuperäisiä ominaisuuksia ei yleensä tunneta, puun kantavuutta ja lujuusominaisuuksia on erittäin vaikea arvioida.

Mikrobivaurioituneiden rakenneosien käyttöä ja käyttökohdetta kannattaa harkita tarkkaan, jottei niistä jatkossa aiheudu sisäilmahaittaa. Lahovaurio sen sijaan heikentää puun kantavuutta. Vauriot ovat yleensä paikallisia, joten puuosia voidaan mahdollisesti vielä käyttää, kun vauriot on poistettu. Puurakenteiden haitta-aineet eivät yleensä ole puussa itsessään. Rakennuspuussa esiintyviä haitta-aineita ovat lähinnä kyllästeet, kuten kreosootti ja pentakloorifenoli. Molemmat voi tunnistaa helposti voimakkaasta hajustaan.

Uudisrakentamista tulisi kehittää, jotta purkupuun käyttökohteita voisi laajentaa

Purkupuulle voidaan keksiä monenlaisia käyttökohteita niin tapahtumiin liittyvistä tilapäisrakenteista kuormalavoihin, pienistä puisista käyttöesineistä huonekaluihin ja ulkorakennuksiin. Lyhyttä purettua puutavaraa voitaisiin mahdollisesti hyödyntää myös tehdasvalmisteisten elementtien (pien- ja suurelementit, CLT) valmistuksessa.

Uudisrakentamisessa liitostekniikan kehittäminen edistäisi tulevaisuudessa purkupuun uudelleenkäyttöä materiaalina, koska hyvien liitostapojen vuoksi puu olisi helpompaa, nopeampaa ja edullisempaa purkaa. Tällaisia liitoksia olisi hyvä kehittää erityisesti rankarakenteille ja massiivipuulevyille. Rankarakenteisiin perustuvissa elementtijärjestelmissä erityisesti elementtien välisiä liitoksia tulisi kehittää, jolloin rakenneosat voitaisiin uudelleen käyttää kokonaisina elementteinä.

 

Teksti: Sanna Lindgren

Kuvat: Jaakko Aaltonen

 

Lähde:

Huuhka, S., Köliö, A., Annila, P., Poti, A. 2018. Puurakenteiden uudelleenkäyttömahdollisuudet. Tutkimusraportti 165. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 15.8.2018. file:///C:/Users/Salin/AppData/Local/Temp/Puurakenteiden_uudelleenka_ytto_mahdollisuudet-1.pdf

 

Nykyajan lapsille kierrätys on arkipäivää

Porin vihertietokeskuksessa voi tutustua kompostointiin ja saada tietoa jätteiden lajittelusta sekä kierrätyksestä. Vihertietokeskuksella järjestetään myös teemapäiviä näiden asioiden tiimoilta. Otimme vierailulle mukaan 7-vuotiaan Helmin. Helmille kierrätys ja lajittelu oli jo tuttua, sillä ekaluokkalainen on kuullut koulussa paljon aiheesta ja kotonakin jätteet lajitellaan. Kyselimme Helmiltä hänen ajatuksiaan kierrätyksestä. Hän kertoi, miten kierrätys on hänen mielestään todella tärkeää, koska luontoa ei saa roskata ja kaikki, mikä voidaan, pitää käyttää uudelleen. Helmi mielsi lajittelun vaivattomaksi, jokapäiväiseen elämään kuuluvaksi. Paikalla oli järjestetty lapsille lajittelutehtävä. Tehtävä sujui seitsemänvuotiaalta helposti. Roskat sujahtivat nopeasti oikeisiin ämpäreihin, hankalinta oli selvittää, mitä kussakin ämpärissä luki. On hienoa huomata, miten lapset mieltävät lajittelun ja kierrätyksen normaaliksi, arkeen kuuluvaksi asiaksi. Hyvä, että lapsia ohjataan myös koulussa ympäristöasioihin ja kerrotaan näiden asioiden tärkeydestä.

Ekaluokkalainenkin hallitsee lajittelun salat. Vihertietokeskuksen lajittelutehtävä kompostointipäivänä testasi lasten lajittelutaidot.

Kaatopaikalle päätyvä jäte on hukattua materiaalia ja energiaa. Kierrätys mahdollistaa jätteen tehokkaan hyötykäytön

Kierrätystoiminnassa jäteperäistä raaka-ainetta käytetään tuotteiden tai materiaalien valmistuksessa uuden raaka-aineen sijaan. Kierrätysmateriaali kuluttaa neitseelliseen luonnonvaraan verrattuna yleensä vähemmän energiaa ja vähentää siten myös kasvihuonekaasupäästöjä. Esimerkiksi alumiinin sekundäärituotannossa energiankulutus pienenee noin 90 prosentilla alumiinin primäärituotantoon verrattuna. Kierrätys myös vähentää uusien luonnonvarojen käyttöä, jolloin luonnonvarat voidaan jättää tuleville sukupolville tai käyttää muuhun tarkoitukseen

Hyvä organisointi ja kierrätyspisteen läheisyys helpottaa jätteiden lajittelua

Jätteiden lajittelua on helppo toteuttaa varsinkin kerrostalo- ja rivitaloalueilla, sillä jätelaki velvoittaa jätteiden lajitteluun taloyhtiössä.  Kotiin on hyvä hankkia erilaisille jätteille omat keräysastiansa, josta ne on hyvä toimittaa taloyhtiön kierrätyspisteelle. Hyvän lajittelun ja kierrätyksen onnistuminen helposti vaatii hieman organisointia kotona. Yleensä taloyhtiöstä löytyvät jäteastiat energiajätteelle, sekajätteelle, biojätteelle, paperille ja kartongille. Jos lasin- ja metallinkierrätysastiat puuttuvat, jätteet voi viedä yleiseen kierrätyspisteeseen. Taloyhtiöiden kannattaa suosia kierrätystä myös taloudellisesta näkökulmasta, sillä sekajätteestä joutuu maksamaan kovimman hinnan.

Pientalojen asukkaiden kannattaa myös lajitella paperit ja pahvit, lasijätteen ja metallin erilleen sekajätteestä, ja viedä ne hyötyjätepisteelle. Hyötyjätepisteillä kerättävät lajitellut jätteet kierrätetään materiaaleina: on tärkeää säästää luonnonvaroja uusiokäyttämällä paperia, metalleja ja lasia. Monet pientaloasukkaat ovat myös hankkineet yhteisesti esimerkiksi biojätteen keräyspisteen, joka on lisännyt pientaloasukkaiden orgaanisen jätteen kierrätystä.

Kierrätystä helpottaa, kun hankkii kotiin jokaiselle jätejakeelle oman keräysastian.

 

Teksti: Sanna Lindgren ja Susa Hagner

Kuvat: Sanna Lindgren

Esittelypisteellä kävijät mielsivät pyöräilyn parhaimmaksi tavaksi pienentää hiilijalanjälkeä

Järjestimme esittelypisteellämme arvonnan, jonka ohessa kysyimme osallistujilta heidän ajatuksiaan hiilijalanjälkeä pienentävästä teosta. Lähes 30% vastasi kyselyssämme pyöräilyn hiilijalanjälkeä vähentäväksi teoksi. Liikkumistavan valinta oli myös monilla muilla vastaajilla mielessä, sillä pyöräilyn lisäksi ehdotettiin kävelyä, lentomatkailun vähentämistä, joukkoliikenteen käyttöä sekä yksityisautoilun vähentämistä. Yli puolet vastaajista ehdottikin liikkumistavan valintaa hiilijalanjälkeä vähentäväksi teoksi.

Neljännes vastaajista pienentäisi hiilijalanjälkeä asumisen ja rakentamiseen liittyvillä keinoilla. Vastaajat ehdottivat muun muassa uusiutuvan energian käyttöä, asunnon vaihtoa pienempään, veden käytön vähentämistä sekä rakennusmateriaalien valintaa.

Muita hyviä ehdotuksia oli esimerkiksi viheralueiden lisääminen ja puiden istutus, lihan syönnin vähentäminen sekä roskien lajittelu ja kierrätys.

Liput ovat arvottu ja voittajaan otettu yhteyttä.

Ilmastoystävällistä ruokaa – ainutlaatuinen puisto ja hortoilua lähiluonnossa

Asuntomessujen yhteyteen on rakennettu ainutlaatuinen ruokapuisto. Ruokapuiston idea lähti alun perin kansalaisaloitteesta. Puisto sijaitsee Hevosluodossa, siirtolapuutarhan läheisyydessä. Ajatuksena on, että ruokapuisto on kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä. Puistoon on istutettu muun muassa hedelmäpuita, marjapensaita ja erilaisia hyötykasveja. Lähtökohtina ovat kaupunkiviljely, lähiruoka ja yhteisöllisyys. Kaupunkilaiset saavat käydä hakemassa ruokatarpeita puistosta, mutta vain omaan käyttöön, jotta antimia riittää mahdollisimman monelle.

Puisto perustuu permakulttuuriin, mikä tarkoittaa rakennetun ympäristön suunnittelua luontoa kunnioittaen, ja ympäristön kuluttamisen sijaan se rikastuttaa lähiympäristön monimuotoisuutta. Ruokapuisto on ainutlaatuinen, sillä se on yksi ensimmäisistä Suomesta. Ulkomailla vastaavanlainen löytyy muun muassa Yhdysvalloista, Seattlesta.

Ruokapuistossa kasvaa monenlaisia kasveja, marjoja ja hedelmäpuita.

Luonnosta saa villiä ravintoa

Ruokaa meillä on toki metsät pullollaan. Loppukesästä metsä on täynnä marjoja ja syksyllä sieniä, mutta kuinka monelle tulee mieleen hortoilla luonnossa ja hyödyntää villivihanneksia? Luonnossa villinä kasvaneet vihannekset ovat todellista superruokaa, täynnä vitamiineja ja hivenaineita oleva ruoka on todellista lähiruokaa, eikä hiilijalanjälki kasva syödessä. Korvaamalla neljäsosan ruoantarpeestasi kasvukaudella (4 kk) itse kasvatetulla ja kerätyllä ruoalla voit vähentää päästöjäsi noin 150 kg CO2-ekv. vuodessa.

Villivihanneksia löytyy joka puolelta ympäriltämme, metsistä ja niityiltä. Villivihanneksia kerätessä pitää kuitenkin huomioida muutama seikka. Keräyspaikan pitää olla riittävän kaukana autoteistä, eikä ojanpientareilta välttämättä kannata kerätä. On hyvä myös oppia tunnistamaan kasvit kunnolla, jotta on varma, mitä kerää: monet hyödynnettävät ja myrkylliset kasvit voivat olla ulkonäöltään kovin samanlaisia. Hortoilureissulle on hyvä ottaa mukaan, lainata vaikka kirjastosta, aiheeseen sopiva kirja, ja siltikin poimia vain aivan varmasti tunnistamiaan kasveja.

Hyvässä kirjassa on paljon havainnollistavia kuvia ja neuvoja siihen, millä tapaa villivihanneksia voi käyttää.

Hyvässä kirjassa on paljon havainnollistavia kuvia ja neuvoja siihen, millä tapaa villivihanneksia voi käyttää.

Luonnonantimia voi hyödyntää monella tapaa

Villivihanneksia voi hyödyntää monella tapaa. Luonnostamme löytyy paljon hyviä ruokakasveja, myös lääkinnällisiin tarkoitukseen soveltuvia kasveja on useita. Kasvista riippuen, ne voidaan käyttää joko tuoreena tai tehdä kuivatuista kasveista esimerkiksi teetä. Hiostus eli fermentointi on myös yksi keino saada kasvista hyödylliset ainesosat käyttöön. Salaattiin kasvit kannattaa käyttää tuoreena, eikä niitä tarvitse välttämättä huuhdella, sillä niiden pinnalla on siitepölyä, joka on itsessään hyvin ravinnepitoista.

Villivihanneksista valmistuu monenlaisia herkkuja

Mitä sitten kannattaa kerätä luonnosta? Hyvän salaatin voi tehdä esimerkiksi maitohorsman, voikukan-, apilan-, vadelman-, mustaviinimarjan- sekä koiranputken lehdistä. Siankärsämön lehdet sopivat erinomaisen hyvin tomaatin kaveriksi. Saksankirvelin siemenistä saa hyvää makua moneen ruokaan tai teehen, sillä sen siementen maku muistuttaa aniksen makua. Nokkonen on todella rautapitoinen ja ravintorikas kasvi. Kotona nokkosten päälle kannattaa kaataa kiehuvaa vettä, jolloin ne antavat periksi, eivätkä aiheuta enää polttavaa tunnetta. Tämän jälkeen nokkosesta voi valmistaa esimerkiksi keittoa, pestoa tai vaikka suolaisen piirakan. Keväällä kannattaa kerätä kuusenkerkkiä, niistä saa erinomaisen lisukkeen salaattiin, kun sekoittaa ne itsetehtyyn majoneesiin. Kuusenkerkistä voi myös tehdä siirappia ja nauttia talvella flunssalääkkeenä. On hyvä muistaa, että kuusenkerkkien ja muiden puuvartisten kasvien antimien kerääminen vaatii metsänomistajan luvan.

Tässäkin mäessä on monenlaista, ravinnepitoista, syötävää vaikka salaattiin

 

Teksti ja kuvat: Sanna Lindgren

 

Jälki kasvaa syödessä

Kulutuksemme ympäristövaikutuksista ruoalla on keskeinen asema. Runsas kolmasosa kaikista kuluttajan aiheuttamista ympäristövaikutuksista tulee ruoan kautta. Ruuankin kohdalla pitää ottaa huomioon koko tuotannon elinkaari, esimerkiksi lannoituksen aiheuttama maaperän typpioksiduulipäästö, joka on voimakas kasvihuonekaasu, ja eläinten rehuna käytettyjen kasvien viljely ja käsittely.

Kuluttajina voimme vaikuttaa monella helpolla tavalla omaan ruoasta syntyvään hiilijalanjälkeemme. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota ravinnon laatuun ja ravinnerikkauteen sekä suosia lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Ruokaostoksilla kannattaisi suosia suomalaista ja ravitsemuksen kannalta turhat elintarvikkeet kuten makeiset, virvoitusjuomat ja perunalastut tulisi jättää kaupan hyllyyn. Yhden perunalastukilon valmistaminen voi aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä jopa kaksikymmenkertaisesti verrattuna raakaperunoiden aiheuttamiin päästöihin. Lähituotteita voi hankkia muualtakin kuin ruokakaupoista. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi Facebookin Reko-ruokaringit. Monet tilat myyvät myös suoraan kuluttajalle esimerkiksi kananmunia ja vihanneksia. Luomun suosiminen vähentää ruoan hiilijalanjälkeä. Eräiden arvioiden mukaan luomuviljely vähentää kasvihuonekaasupäästöjä maaperään sitoutuvan hiilen – eli humuksen – määrän kasvaessa.

Vihannekset, marjat sekä peruna ovat vähiten ilmastoa kuormittavia, joten kasvisten syöminen on ekoteko.

Tee itse – suosi kasviksia ja lähiruokaa.

Ilmaston kannalta broilerin liha on vähiten kuormittavaa 4kg CO2-ekv/kg, seuraavaksi tulee sianliha 5kg CO2-ekv/kg. Naudanlihan ilmastovaikutukset ovat kolminkertaiset verrattuna sianlihaan. Yllättäen myös juusto tuottaa hiilidioksidipäästöjä, lähes yhtä paljon kuin naudanliha, 13 kg CO2-ekv/kg. Kalan ystävän kannattaa suosia kotimaisia kaloja. Tuotteen aiheuttamat päästöt ilmaistaan yleensä hiilidioksidiekvivalenttina (CO2-ekv), joka huomioi hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muut kasvihuonekaasupäästöt. Päästöt yhteismitallistetaan eli muunnetaan ekvivalenttiseksi hiilidioksidiksi lämmityspotentiaalikertoimen avulla.

Vihannekset, marjat sekä peruna ovat vähiten ilmastoa kuormittavia, joten kasvisten syöminen on ekoteko. Riisi kannattaa vaihtaa perunaan, sillä perunan päästöt ovat lähes olemattomat verrattuna riisiin. Suomalaisten kasvisten suosiminen ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen asia. Talvikautena suomalaiset kasvikset tuotetaan kasvihuoneessa, mikä nostaa esimerkiksi tomaatin hiilijalanjäljen 5-7 kiloon tomaattikiloa kohden. Vertailuna Espanjasta tuodun tomaatin, jonka hiilijalanjälki on vain noin puoli kiloa/ tomaattikilo. Espanjalainen tomaatti ei silti välttämättä ole hyvä vaihtoehto, sillä sen viljelyssä käytetään runsaasti vettä ja torjunta-aineita.

Yksi tärkeimmistä keinoista välttää päästöjä on ruuan hävikin minimoiminen. Suomalainen heittää ruokaa roskiin vuodessa noin 70 kiloa. Vähentämiseen hyviä keinoja on esimerkiksi ostosten ennalta suunnittelu ja ostaminen vain tarpeeseen. Ruoka kannattaa valmistaa itse ja eineksiä sekä turhia pakkauksia tulisi välttää. Kotitekoinen kinkkujuustoleipä synnyttää keskimäärin puolet vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin vastaava valmisleipä. Suurin ero leipien välillä syntyy valmisleipien valmistukseen, pakkaamiseen ja kylmäsäilytykseen tarvittavasta energiasta.

Kuljetukset ja ostosmatkat tuottavat osansa ruoantuotantoketjun päästöistä. Eli tänään on hyvä päivä polkaista lähikauppaan ostamaan lähellä tuotettua ruokaa!

Pyöräilijän hiilidioksidipäästöt ovat reilusti alhaisemmat kuin autoilijan tai bussilla matkustavan.

Tekstin on kirjoittanut Satakunnan ammattikorkeakoulun rakennus- ja yhdyskuntatekniikan ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat Sanna Lindgren ja Susa Hagner, jotka työskentelevät kesän 2018 Vähä0-hankkeessa projektityöntekijöinä.

Kuvat: Sanna Lindgren

 

Lähteet:

Ilmasto-opas www-sivut. Viitattu 7.5.2018. http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/ab196e68-c632-4bef-86f3-18b5ce91d655/ilmastomyotainen-ruoka.html

Tyryn koulun www-sivut. Viitattu 7.5.2018. https://peda.net/valkeakoski/opetuspalvelut/pk/tyry/oppiaineet/biologia/bi-toimela/yhteinen_ymparisto/ky/ry

Ilmastoihminen tekee omat voileivät 2018. Tiede-lehti 3/2018.